Funktionaalinen kielenopetus ja Kepelin harjoitteet

Julkaistu: 03.03.17 · Kategoria: Blogi

Tässä postauksessa esitellään käytännöllistä lähestymistapaa kielenopetukseen. Tekstin lopussa on Kepeli-harjoitteita käyttäville ohjaajille yleisiä vinkkejä siitä, millaiset harjoitteet toimivat missäkin ryhmässä. Tärkeintä on, että ohjaaja tuntee ryhmänsä ja sen tarpeet.

Kielenopetuksessa on jo pitkään jaettu näkemys ns. funktionaalisesta kielenoppimisesta, ts. siitä, että kielenoppimista ohjaavat oppijoiden kielenkäyttötarpeet (Aalto – Mustonen – Tukia 2009; Vaarala – Reiman – Jalkanen – Nissilä 2016; ks. myös Lauranto 1997). Funktionaalisessa kielenopetuksessa kieli nähdään ensisijaisesti viestinnän välineenä. Opetuksessa korostetaan suullista kielitaitoa ja kielen käyttöä aidoissa tilanteissa, eikä opetuksessa keskitytä esimerkiksi kielioppisääntöihin tai muotojen analyysiin. Muotojen oppiminen palvelee aina merkitysten ilmaisua, eikä eri muotoja nähdä ”vaikeina” tai ”helppoina”, vaan kielenkäyttäjälle ”tarpeellisina” ja ”käyttökelpoisina” tai (kielenkäyttäjälle tietyissä tilanteissa) ”turhina” ja ”tarpeettomina”.

Ammatillisten taitojen kehittymisen kannalta funktionaalinen kielenopetus on erittäin keskeistä: kielitaito nähdään tilannekohtaisena taitona, jolloin pyritään opettamaan ammattiin liittyviin tilanteisiin sopivaa kieltä, rakenteita, fraaseja ja sanastoa. Kielitaidon eri osa-alueet korostuvat eri ammateissa, joten eri ammatteihin valmistuvien kielitaidon opetuksenkin tulisi olla erilaista, opiskelijan tulevaan ammattiin liittyviin käyttökonteksteihin ja tilanteisiin nivottua. Keskeistä on S2-opettajan ja ammatillisen aineen opettajan tiivis yhteistyö: ammatillisten aineiden opettaja tuo oppimistilanteisiin keskeisen sanaston, rakenteet, fraasit ja vuorovaikutustilanteet, S2-opettaja tuo oppimistilanteeseen kielen oppimiseen ja opettamiseen liittyvän pedagogisen näkökulman. S2-opettaja auttaa myös keskeisten ydinsisältöjen ja aiheiden löytämisessä, olennaiseen keskittymisessä sekä materiaalin mukauttamisessa ja selkokielistämisessä.

Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa Kepeli-harjoitteiden ohjaajalle? Esimerkiksi sitä, että ohjaaja miettii tarkkaan, mitkä tilanteet ja fraasit tai millainen sanasto ovat ryhmälle tärkeitä, ja valitsee käyttämänsä harjoitteet sen mukaan. Jos äitiryhmän haasteena on ymmärtää, miten ja mitä lastenhoitaja kertoo lapsen päiväkotipäivästä, leikitään päiväkotipäivää ja harjoitellaan sopivaa sanastoa ja sopivia fraaseja tähän tilanteeseen. Jos taas nuorten miesten tavoitteena on tutustua (suomalaisiin) tyttöihin, voidaan treenata iskurepliikkejä ja tutustua suomalaisiin seurustelukäytäntöihin pelin muodossa. Mitä tärkeämpiä peleissä opitut kielelliset ilmaukset ovat osallistujien arkielämässä, sitä varmemmin he myös oppivat ne.

Teksti: Eveliina Korpela, Metropolia Ammattikorkeakoulun suomen kielen ja viestinnän lehtori ja Kepeli-aktiivi

Lähteet

– Aalto, Eija – Mustonen, Sanna – Tukia, Kaisa 2009. Funktionaalisuus toisen kielen opetuksen lähtökohtana. Virittäjä 3. 402–423.
– Lauranto, Yrjö 1997: Ensi askeleita paikallissijojen käyttöön. Espanjankielisten suomenoppijoiden sisä- ja ulkopaikallissijat konseptuaalisen semantiikan näkökulmasta. Kakkoskieli 2. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos.
– Vaarala, Heidi – Reiman, Nina – Jalkanen, Juha – Nissilä, Leena 2016. Tilanne päällä! Näkökulmia S2-opetukseen. Oppaat ja käsikirjat 1. Helsinki: Opetushallitus.