Sana- ja tarinaimprovisaatio

Julkaistu: 20.11.17 · Kategoria: Suomen kieli

Harjoite, jossa luodaan tarinoita ryhmälle tärkeistä asioista. Samalla opetellaan uusia sanoja.

  • Ryhmäkoko ja tila: 6, tila, jossa mahtuu liikkumaan jonkin verran
  • Kanavat: Puhe, liikkuminen
  • Tarvikkeet: Taulu (esim. fläppitaulu tai iso paperi teipattuna seinään) ja kynä/tussi

Tavoitteet

  • Sisältö: Ryhmälle tärkeiden asioiden esiin nostaminen ja näiden asioiden käsittely.
  • Kieli: Uusien sanojen opettelu, rohkeus ilmaista itseään sanallisesti ja keholla.
  • Ryhmä: Ryhmän yhteisen tarinan luominen ja sitä kautta osallisuuden tunteen lisääminen, osallistujien aktiivisuuden herättely.

Ohjeet:

1. MILLAINEN? Pyydä jokaista vuorotellen sanomaan ääneen jokin sellainen suomen kielen adjektiivi (= millainen), joka heille tulee mieleen juuri nyt ja joka kuulostaa heistä hauskalta (esim. pyöreä, punainen).
2. KUKA, MIKÄ? Pyydä sitten jokaista sanomaan ääneen jokin sellainen suomen kielen sana, joka kuulostaa hauskalta ja joka kuvaa jotakin henkilöä tai esinettä (esim. leipuri, kirjahylly).
3. MITÄ TEKEE? Pyydä lopuksi jokaista sanomaan ääneen jokin sellainen suomen kielen verbi (= tekemistä kuvaava sana), joka heille tulee juuri nyt mieleen ja joka kuulostaa hauskalta (esim. ratsastaa).
4. Kerää kaikki sanat kolmelle eri listalle. Otsikoi listat: A) Millainen? B) Kuka, mikä? C) Mitä tekee?
5. Sen jälkeen sanat toistetaan yhdessä. Taivuta sanoja eri muodoissa, niin että sanan vartalot jäävät jokaiselle mieleen, toistakaa myös sanojen taivutettuja muotoja. Selvittäkää samalla sanojen merkitys. Merkityksen selvittämisessä voi käyttää apuna esim. Google Translatea.
6. Kun sanat ovat tuttuja, jaa ryhmä pienempiin ryhmiin (noin 3 – 6 hlöä/ryhmä).
7. Yksi ryhmä saa substantiivit, toinen ryhmä verbit ja kolmas ryhmä adjektiivit. Jokainen ryhmä miettii rauhassa, miten esittää sanalistansa sanat muille niin, että käyttää vain kehoaan, puhua ei saa.
8. Sillä välin, kun ryhmät ovat miettimässä pantomiimiesityksiään, ohjaaja kirjoittaa fläppitaulun sanoista pienen hullunkurisen tarinan, niin että jokainen listan sana esiintyy tarinassa vähintään kerran. Esim. Pyöreä leipuri ratsasti päin punaista kirjahyllyä jne.
9. Jos mahdollista, tulosta tarina kaikille.
10. Ryhmät palaavat takaisin tilaan. Pyydä vuorotellen jokaista ryhmää esittämään jokin listansa sana. Muut arvaavat, mistä sanasta on kyse.
11. Lue lopuksi kirjoittamasi tarina hitaasti niin, että ryhmäläiset kuvittavat tarinaa tekemällä keksimänsä liikkeet aina, kun kuulevat jonkin oman sanansa tarinassa.
12. Luetaan tarina yhdessä ja keskustellaan siitä. Ryhmästä nousevat sanat kuvaavat yleensä ryhmäläisten maailmankuvaa ja luovat käsitystä heille autenttisesta, todellisesta maailmasta. Sanojen kerääminen ryhmältä herättää osallisuuden tunnetta: näin ryhmäläiset ovat aktiivisesti läsnä tarinan luomisprosessissa.

Huomioitavaa ohjauksessa:

  • Jos ryhmäläisillä on erilainen kielitaito, ohjaajan tulee huolehtia, että jokaisessa pienryhmässä on joku, joka osaa suomea melko hyvin.
  • Harjoitteessa on hyvä edetä hitaasti: sanoja on syytä toistaa yhdessä moneen kertaan niin, että sanojen äänneasu ja eri vartalot jäävät kaikille mieleen.
  • Tee tarinasta hauska, positiivinen ja toivoa antava.

Ideoita jatkotyöskentelyyn:

  • Kun ryhmä on tutustunut tämänkaltaiseen työskentelyyn, he voivat harjoitella tarinoiden tekemistä itse erilaisista itselleen tärkeistä teemoista.
  • Ryhmän teemana voi olla esimerkiksi Työelämä Suomessa: Kerää taululle sanoja, joita ryhmäläisille tulee työstä mieleen (esim. palkka, verot, raskas, työaika, työnhaku, haastatella…). Kirjoittakaa näistä sanoista tarina yhdessä, ja näytelkää tarina sen jälkeen toisille. Jos osallistujien kielitaito riittää, tarinat voi kirjoittaa myös pienissä ryhmissä ja näytellä sen jälkeen toisille sanallisesti tai sanattomasti.

Harjoitteen kehittäjät: Viktoria Nyrhinen ja Erja Aalto (Pro-Tukipiste) sekä Päivi Rahmel (Metropolia AMK) .