Kumppani tutuksi: naisvoimaa Kontulassa

Kepeli-harjoitteiden kehittämisessä on tärkeää tutustua kohderyhmään: Kenelle kehitän harjoitteita? Mitä he tarvitsevat? Miten luottamus syntyy? African Caressa Kepeli otettiin vastaan iloisesti, lämpimästi ja avoimesti. Ennakkoluulojen karistessa tapahtuu todellista kohtaamista.

Toiminnallisten harjoitteiden kehittäminen ei onnistu, jos ryhmä ja kehittäjä eivät tunne toisiaan. Molemminpuolinen tutustuminen Kepeli-hankkeen ja African Caren maahanmuuttajaryhmän kesken alkaa Kontulan klubitalossa. Ennakkokäsitykseni vaimennetuista naisista hajoaa kuin tuhka tuuleen.  Keskinäinen yhteen tuleminen näyttää mukaansa tempaavalta ja puheen sorina kuplii kaikkialla.

Kontulan klubitalon oven avautuessa vastaan tulvahtaa huoneen täydeltä naisenergiaa. Tummien vaatteiden ja mustien kutrien seassa sykkii iloisia silmiä ja väikkyviä hymyjä. Tupaan tullutta tervehditään, vaikka keskinäinen yhteen tuleminen näyttää mukaansa tempaavalta ja puheen sorina kuplii kaikkialla. Ennakkokäsitykseni vaimennetuista naisista hajoaa kuin tuhka tuuleen. Tässä kerhohuoneessa se ei ainakaan ensimmäisenä tule esille.

Tunnen itseni vähemmistöön kuuluvaksi. En tunne ketään, en tunne kulttuuria, en osaa kieltä, en tiedä, miten täällä toimitaan. Minä pääsen tästä tuntemattomasta maasta pian kotiin, mutta entä jos en voisikaan enää palata kotiini ja olisin vain tämän ryhmän ystävällisyyden varassa. En halua ajatella asiaa pidemmälle.

Varovaisesti etsin paikkaani ja saan avukseni African Caren työntekijä Elinan, joka vastaa naisten perjantairyhmän toiminnasta Kontulassa. Hän esittelee minut ryhmälle ja alkaa pian ohjata perjantaitapaamisen ohjelmaa. Ihailen hänen rauhallisuuttaan puheensorinan keskellä. Tässä kulttuurissa ei ole selvästikään totuttu siihen, että yksi puhuu ja muut ovat hiljaa. Mietin, miten ihmeessä toiminta on yleensä mahdollista, kun kielitaitokin on niin vaihteleva. Mutta niin vain homma etenee ja screeniltä tunnistetaan pian suomalaisia henkilöitä ja helsinkiläisiä paikkoja.

Seuraavalla kerralla olenkin jo Kepeli-hankkeessa työskentelevän suomen kielen opettaja Eveliinan kanssa vastuussa tapaamisen ohjelmasta ja ryhmän vetämisestä. Piirrämme kuvia kotimaasta ja jostakin rakkaasta maisemasta siellä, näytämme oman kulttuurimme tervehtimistapoja ja kokeilemme toistemme hyvän päivän viestejä. Kerta päättyy tuttujen laulujen laulamiseen ja osa villiintyy niistä niin, että pistää tanssiksi. Tietoa jaetaan suomen kielen kursseista ja sanomme lopulta näkemiin. Energian tainnuttamina siirrymme reflektoimaan yhteen Kontulan ostarin terasseista. Hyvä puhaltaa kimpassa, tärkeää arvioida yhdessä. Hienoa, että saamme kehittää hommaa yhteistyönä kumppaneidemme kanssa.

Kiitos Elinalle oven avauksesta ja koko naisryhmälle mukaan ottamisesta. Uskon, että yhteistyömme avaa meille kiinnostavia mahdollisuuksia. Minäkin olen jo hieman joku uusi tämän tutustumisen jälkeen.

Lisätietoja Kepelin yhteistyökumppani African Caresta http://www.africancare.fi/  

Teksti: Päivi Rahmel, Metropolian lehtori, asiantuntija toiminnallisissa, tarinallisissa ja draamallisissa menetelmissä oppimisen tukena