Espoossa järjestöt mukaan kotouttajiksi – wau-arkkitehtuurista uusiin kumppanuuksiin
Julkaistu: 01.12.16 · Kategoria: Blogi
Espoon OmaKoto-hankkeessa kehitettiin toimintatapoja, jotka tuovat kokeneemmat maahanmuuttajat uusien tulijoiden kotoutumisen tukijoiksi. Kepeli-harjoitteet pääsivät hankkeessa käyttöön esimerkiksi toiminnallisen kielenopetuksen työpajoissa ja hankkeen loppuseminaarissa.
Kun maahanmuuttaja antaa neuvoja toiselle, viesti välittyy uskottavammin kuin viranomaiselta. Oma kokemus auttaa. Tähän uskovat vakaasti Aisha Mohamed Salad ja Haweya Hussein, jäsenet Maahanmuuttajien perhe ja nuorten ry:stä, jota tituleerattiin seminaarissa espoolaisten järjestöjen ”mallioppilaaksi”. Vain yhdessä vuodessa tarmokas naisten ryhmä on käynnistänyt erilaista toimintaa niin lapsille kuin aikuisillekin.
Vuoden 2016 lopussa päättyvä OmaKoto-hanke on osa Espoon kaupungin Osallistuva Espoo -kehitysohjelmaa. Hankkeen tavoitteena oli löytää toimintatapoja, jotka mahdollistavat maahanmuuttajien itsensä, järjestöjen ja yritysten aktiivisemman roolin vastikään Espooseen muuttaneiden maahanmuuttajien kotoutumisen tukijoina.
Leikkimieltä peliin
Hankkeen yhteydessä käytettiin verkostoitumisen tukemiseen ja yhteisen ymmärryksen rakentamiseen toiminnallisia, Kepeli-hankkeen yhteydessä kehitettäviä harjoitteita. Koska suomen kielen opettaminen on monelle espoolaiselle maahanmuuttajajärjestölle tärkeä toimintamuoto, työpajoja järjestettiin myös toiminnallisesta kielenopetuksesta.
Loppuseminaarissakin päästiin Kepeli-työntekijä Jouni Piekkarin ohjauksella erilaisia kehon asentoja hyödyntäen työstämään Espoolle matkailumainosta vuonna 2020. Lisäksi ideoitiin, miten monikulttuurisuutta voisi edistää kuvitteellisen, monikulttuurisen säätiön jättimäisellä rahoituksella. Hauskassa porinatuokiossa ideoitiin esimerkiksi wau-arkkitehtuurin mukainen, uusi kaupungintalo, joka toimii pop-up toiminnan ja kaupunkilaisten kohtaamisten keskuksena sekä mittavat sambusa-piirakoiden leivontatalkoot, joihin kaikki espoolaiset osallistuvat.
Onnistuneesti eteenpäin
Lähtökohta hyvin tiiviille, 10 kuukauden hankkeelle ei ollut helppo. ”Kun järjestöillä on vähän resursseja, ne suojaavat helposti omia reviirejään. Muihin voidaan suhtautua ennakkoluuloisesti ja yhteistyö voi tuntua uhalta. Myös viranomaiset keskittyvät joskus niin vahvasti oman toimialansa lakivelvoitteisiin tehtäviin, että unohtavat kiireen keskellä muiden toimialojen ja järjestöjen välisen yhteistyön mahdollisuudet,” kuvasi Gannaane ry:n projektiasiantuntija Marja Anttonen.
Seminaarin innostusta huokuva ilmapiiri oli kuitenkin osoitus siitä, että hanke kykeni tukemaan järjestöjä kehittymään oikeaan suuntaan. ”Arvokkainta OmaKoto-hankkeessa oli juuri tuki verkostoitumiselle. Laajemman vaikuttavuuden kannalta oli tärkeää, että vahva julkinen taho veti tällaista hanketta,” Anttonen jatkoi.
Yksi OmaKoto-hankkeen onnistumisen edellytys tuntui olevan oivallus, että koulutukset ja muu toiminta kannattaa viedä sinne, missä ihmiset kokoontuvat luontaisesti joka tapauksessa eli järjestöjen omiin tapaamisiin. Lisäksi hanke rakensi hyödyllisiä kumppanuuksia olemassa olevien toimijoiden kuten koulutusyhteistyössä Suomen Pakolaisavun ja Opintokeskus Siviksen kanssa sekä vapaaehtoisten kielenopettajien löytämisessä opiskelijoista Helsingin yliopiston kanssa.
Seminaarin lopussa kuusi hankkeessa aktiivisimmin toiminutta yhdistystä palkittiin Monikulttuurisuusjärjestöjen yhteistyöverkosto Monihelin 3-vuotisella jäsenyydellä. Näin OmaKoto-hanke saa rauhassa päättyä, sillä maahanmuuttajajärjestöjen tukeminen ja kehittämistyö jatkuvat kyllä.
Teksti: lehtori Mai Salmenkangas, Metropolia ammattikorkeakoulu, Kepelin projektipäällikkö
Kuvat: projektityöntekijä Karmen Zagar, Espoon kaupunki, Omaehtoisen kotoutumisen tuki -hanke
