Miten suomalaisen kanssa ystävystytään?

Metropolian sosionomiopiskelijat saivat helmikuussa mahdollisuuden osallistua Kepeli-hankkeen kohtauttamismallin kehittämiseen. Ohjaustuokiot Axxellin maahanmuuttajaryhmässä toivat esiin maahanmuuttajien suurimman haasteen: miten ystävystyä suomalaisen kanssa? Kohtauttamisen Kepeli-pajoille on todella tarvetta.

Pääsimme tekemään tiivistä yhteistyötä maahanmuuttajaryhmän kanssa Axxellin kohtauttamispajassa, jossa vietimme kaksi aamupäivää kehollisten ja pelillisten menetelmien parissa. Tutustumiskäynnillä Axxeliin alkujännitys kaikkoaa ja omat ennakkoluulot karisevat huikeaa vauhtia. Aiemmin paperilla nähdyt eri kansallisuudet saavat nyt kasvot. Irak, Syyria ja Eritrea näyttäytyvät aivan uusin silmin. Iloksemme pääsimme heti keskustelemaan maahanmuuttajaopiskelijoiden kanssa opettajan jakaessa meidät istumaan heidän joukkoonsa.

On hienoa huomata, kuinka reippaasti osallistujat lähtevät mukaan hullunkurisiin harjoitteisiin. Leikkimielisten harjoitteiden väliin mahtuu hetkiä, joissa pääsemme keskustelemaan syvällisistä asioista pienissä ryhmissä. Puutteellisesta kielitaidosta huolimatta vakavista aiheista syntyy keskustelua. On havahduttavaa kuulla, että eräs osallistuja on ollut Suomessa jo kahdeksan vuotta, muttei osaa juurikaan suomen kieltä. Saamme kuulla, miten vaikeaa on päästä sisään yhteiskuntaamme ilman kontaktia suomalaisiin, ja kuinka vaikea on saada suomalainen ystävä. Useampi osallistuja kertoo suomen kielen opiskelijaryhmän olevan ainoa ympäristö, jossa he pääsevät puhumaan suomen kieltä.

Kuinka me tulevina ammattilaisina pystyisimme edistämään maahanmuuttajien kohtauttamista suomalaisten kanssa? Onko oikein tukea yhteiskunnassamme vallitsevaa ajatusta siitä, että aktiivisuus lähtee yksilöstä itsestään, ja kuka tahansa ansaitsee paikan kovalla työnteolla ja yrittelijäisyydellä? Ovatko lähtökohdat kuitenkaan tähän ahertamiseen kaikilla samat?

Kepeli-hankkeen myötä saimme tilaisuuden tukea osallistujien suomen kielen taitoa tasa-arvoisessa keskustelussa, lisäksi rohkaisimme heitä kohtaamaan suomalaisia. Osallistujat olivat kiitollisia siitä, että he saivat harjoitteiden myötä myös eväitä tulevaan työharjoitteluunsa.

Heitämme haasteen kaikille teille lukijoille: Jospa rohkaistuisimmekin tarjoamaan bussissa tyhjää paikkaa kanssamatkustajalle senkin uhalla, että rikkoisimme Suomessa vallitsevia normeja? Ja voisimmekohan tervehtiä toisiamme muulloinkin kuin kesällä, vaikka asettaisimmekin itsemme aivan hölmöön asemaan? Olemmehan paljon muutakin kuin tuppisuu ja juro kansa. Eikö niin?

Teksti: Sosionomiopiskelijat Laura Bojang ja Nita Jauhiainen
Kuva: Anne Vatén