Ensimmäisiä sanoja

Kepeli-hankkeen yhteistyökumppani Axxell Utbildning kouluttaa suomen kieltä maahanmuuttajille eri puolilla Suomea. Tässä tekstissä Kepeli-aktiivi Päivi Rahmel kertoo siitä, miten kohtaaminen Axxellin opiskelijoiden kanssa sujui, kun käytössä oli vain joitakin yhteisiä sanoja – ja tietenkin sanaton viestintä ja keho!

Kävin tutustumassa toisen Kepeli-aktiivin Anita Ahlstrandin kanssa Axxellin Vantaan toimipisteen meininkiin: vaikutuimme molemmat intensiivisestä oppimisilmapiiristä. Rakennus oli täynnä Suomen kaupunkien nimisiä opetustiloja, ja Helsingistä Ivaloon kävi kova kuhina.

Suomen kieltä opeteltiin alkeisvaiheesta edistyneelle tasolle ja kaikkialla kohtasimme sekä hymyileviä opiskelijoita että opettajia. Sydäntä raastoi kuulla, että tälläkin alueella kilpailutus saattaa heittää pitkälle kehittyneitä käytänteitä roskakoriin, kun jostain löytyy halvempi koulutuksen tarjoaja. Vaikka kehittäminen on haasteellista arvaamattomissa olosuhteissa, ihmiset panostavat työhönsä epävarmuudesta huolimatta. Olemmekin kaikki samassa veneessä: tulevaisuutta on vaikea ennustaa ja eteenpäin täytyy kuitenkin mennä.

Maahanmuuttajien saapuminen Suomeen on yhä monelle meistä kuin uusi maailma. Kielen opetuksen ammattilaisille tutumpi, joskin hekin ovat uuden edessä, kun oppilasmäärät ovat suurempia kuin aiemmin. Kuinka voimme opettaa tehokkaasti mahdollisimman monia? Minkälainen opetus tavoittaa ja tuottaa osaamista?

Toisella vierailukerrallamme saimme Anitan kanssa tutustua opiskelijoihin yhteisopettajuuden rooleista käsin ja koetimme luoda keskustelua kehollisuuden ja pelillisyydenkin avulla. Huii! Miten mielenkiintoista. Olimme taitojemme äärirajoilla ja innostuksen pyörteissä säätäessämme harjoitteiden sopivuutta kohderyhmillemme aivan lennossa. Aamupäivämme oli uuden kielen yhteistä etsimistä ja uusien sanojen yhteistä löytämistä. Yksikin uusi sana mahdollisti ymmärrystä. Miten riemastuttavaa oli tajuta, että pystyimme välittämään jotakin itsestämme toisillemme, vaikka käytössämme oli rajallisesti sanoja. Oppimisen alkuvoimaa. Oppimisen iloa ja opettajuuden merkityksellisyyttä.

Aloittaessani ensimmäistä lämmittelyleikkiä sain heti palautetta eräältä opiskelijaryhmän naiselta. Hän ihmetteli, miksi leikin hassut sanat eivät ole suomen kielen sanoja, kun kerran ollaan suomen kieltä opiskelemassa. Kiitos ohjauksesta!  Zip, Zap ja Zup muuttukoon siis sinneksi, tänneksi ja tonneksi. Minuuttiakaan ei käytetä turhaan!

Voimia ja iloa kaikille, jotka opetatte tätä uuden kotimaan kieltä maahantulijoille! Kepelöidään yhdessä lisää innostavia menetelmiä!

Teksti: Päivi Rahmel, Metropolian Ammattikorkeakoulun lehtori ja Kepeli-aktiivi
Kuva: Anne Vatén