Toimintaa, kokemuksia ja oivalluksia

Kepeli-hankkeen yhteistyökumppani Urheiluopisto Kisakeskus kouluttaa maahanmuuttaneita liikunnan vertaisohjaajia. Tässä tekstissä Virosta Suomeen muuttanut Kepeli-aktiivi Eva Rönkkö kertoo kokemuksia maahan muuttaneiden opettamisesta liikunnan vertaisohjaajiksi: miten liikunta ja kokemuksellinen oppiminen tukevat kielen oppimista?

Olin vuonna 2010 mukana arvijoitsijana, kun silloinen SLU (Suomen liikunta ja urheilu) järjesti maahanmuuttajille Liikuttajaksi-vertaisohjaajakoulutusta. Opettaja oli rautainen liikunnan ammattilainen ja sisältö hyvä sekä oppilaat innokkaita. Kahden viikonlopun aikana tein havaintoja sekä haastattelin koulutettavia siitä, mitä he olivat ymmärtäneet ja miten sisäistäneet opetettua. Into liikkua sekä liikuttaa muita oli kaikilla suuri, mutta koulutuksen päätyttyä osallistujat eivät osanneet kertoa juuri mitään, mitä opetuksesta jäi käteen. Keskeinen viesti oli: ”Puhetta on vaikea seurata, mutta käytännön esimerkeistä opimme.” Jotain oli pielessä.

Kun samana syksynä käynnistimme ensimmäisen vertaisohjaajakoulutuksen Kisakeskuksessa, pohdin, mitä pitäisi tehdä toisin. Tutustuin samaan aikaan pedagogisissa opinnoissa kokemukselliseen oppimiseen (Kolbin kehään). Siinä oli ratkaisu! Meidän pitää etsiä ydinsisällöt ja keskeiset termit, haravoida maksuttomat ja helpot liikuntalajit ja kietoa ne yhteen. Tuottaa oppijoille toiminnan kautta kokemuksia ja sitä kautta oivalluksia!

Vaikka alusta alkaen liikunnan sanasto ja termit oli leivottu opetuksen sisälle, emme kiinnittäneet erikseen huomiota sanojen opettamiseen. Huomasimme kuitenkin, miten monilla suomen kieli ja erityisesti liikuntaan liittyvä sanasto kehittyi koulutuksen aikana. Toiminnallisen opetuksen kehittämisen myötä olimme tulleet luoneeksi monia harjoitteita, jotka ovat kuin suoraan Kepelin työpajoista tulleita. Kehittämistyössä oli monesti apua meidän maahanmuuttajaopiskelijoista, jotka olivat keksineet tapoja omaksua uutta sanastoa. Opiskelijat opettivat meitä opettajia. Syntyi suunnitelma siitä, miten kielenopetusta voisi kantaa systemaattisemmin liikunnanopetuksen rinnalla.

Kun urheiluopisto Kisakeskuksen ja Kepeli-hankkeen tiet yhtyivät, löysimme paljon samoja ajatuksia siitä, miten tukea Suomeen muuttaneita ihmisiä – heidän omista lähtökohdistaan käsin. Peli yhdistää ryhmää ja vahvistaa itsetuntoa ja itsetuntemusta, kehon kokemus antaa merkitystä identiteetille, aiempi osaaminen ja taidot tulevat näkyväksi, kielellinen kehittyminen ja kokemusperäinen oppiminen saavat tuulta siipiensä alle. Moni meidän koulutetuistamme vie nyt itsenäisesti suomalaista terveysliikuntaa eteenpäin omille yhteisöilleen, omalle kulttuurilleen sovitettuna.

Kepeli-hanke verkottaa toimijoita, niitä, jotka tekevät käytännön työtä kotoutumisen eteen. Työpajoissa olemme saaneet oppia itse ja myös jakaneet omia kokemuksiamme. On hieno tunne, kun saa olla keskeneräinen ja pohtia toisten kanssa yhdessä, miten mikin harjoite toimii ja miten sitä voisi kehittää eteenpäin. Siinä huomaa omia kaavoihin kangistuneita tapoja. Maahan muuttaneiden voimaannuttamisen rinnalla kehitymme itsekin. Yhteistyössä on voimaa!

Teksti ja kuvat: Eva Rönkkö, liikunnan opettaja, urheiluopisto Kisakeskuksen kouluttaja, Eläkeläiset ry:n monikulttuurisuustyön suunnittelija