Keho edellä kieleen

Eeva Åkerbladin Keho edellä kirjaan -menetelmäopas esittelee, miten kirjallisuuden opetuksessa voi hyödyntää draamatyötapoja. Åkerbladin vinkkejä voivat soveltaa myös Kepeli-harjoitteiden ohjaajat.

Åkerbladin menetelmäoppaassa kuvataan mainiosti toiminnallisten työtapojen hyötyjä opiskelijalle ja annetaan kokemattomillekin ohjaajille hyviä vinkkejä siitä, miten toiminnallisia harjoituksia voi lähteä kokeilemaan. Vaikka vinkit on tehty kirjallisuudenopettajalle, niistä on hyötyä myös Kepeli-harjoitteiden ohjaajalle.

Käytännössä toiminnallinen tuokio rakentuu aina kolmesta vaiheesta: 1) lämmittelystä, 2) varsinaisesta työskentelystä sekä 3) lopetuksesta. Lämmittelyvaiheessa on tärkeää kuunnella ryhmän tarpeita ja dynamiikkaa: tarvitseeko ryhmä rauhoittumista, rentoutumista vai rohkaisua? Sen mukaan ohjaaja voi valita erilaisia keskittymisharjoituksia tai toiminnallisia leikkejä. (Ks. Kepelin sivuilta lämmittelyharjoituksia!)

Varsinaisessa työskentelyvaiheessa tehdään sellaisia harjoitteita, joissa ryhmä pääsee opiskelemaan heille tärkeitä asioita. Harjoitteiden tavoitteena voi esimerkiksi olla, että ryhmäläiset pohtivat omia vahvuuksiaan ja unelmiaan, harjoittelevat päiväkodin/kahvilan/kampaamon vuorovaikutustilanteita tai sanastoa, oppivat ilmaisemaan tunteitaan tai mielipiteitään, tutustuvat erilaisiin sukupuolirooleihin ja niihin liittyviin uskomuksiin eri kulttuureissa tms. Ohjaajan on hyvä miettiä ryhmän tarpeet tarkkaan ja rajata tavoitteet ryhmän kokoisiksi. Kepeli-harjoitteista monet ovat ns. kehyksiä, joiden sisällön ohjaaja voi itse rakentaa ryhmän tarpeiden ja tavoitteiden mukaan. Kannustammekin ohjaajia räätälöimään Kepeli-harjoitteita rohkeasti.

Lopetusvaihe voi sisältää rentoutusharjoituksen, arviointitehtäviä ja palautteenantoa. Arvioinnin voi tehdä kehollisesti tai kuvallisesti, Kepeli-sivuilta ryhmän vetäjät löytävät vinkkejä myös näihin lopetusvaiheen toiminnallisiin arviointiharjoituksiin.

Kehollisten ja toiminnallisten harjoitteiden on tarkoitus helpottaa ohjaajaa, ei aiheuttaa suorituspaineita ja lisätaakkaa. Harjoitteet eivät myöskään ole vain ”keveitä tunnelmapaloja” pulpettiopiskelun välissä, vaan itsessään oikeata opiskelua. Toiminnallisen tuokion jälkeen ohjaajalla ja ryhmällä voi olla epätietoinen olo, eikä harjoitteista jäänytkään käteen sitä, mitä ohjaaja oli alun perin suunnitellut. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei toiminnalla olisi ollut merkitystä – todennäköisesti ryhmä on oppinut jotakin muuta hyödyllistä!

Kuva: Anne Vatén

Eveliina Korpela, Kepeli-aktiivi, suomen kielen ja viestinnän lehtori, Metropolia AMK