Kepelin avulla kokemusta kokemattomalle

Kuulimme Kepeli-hankkeesta osana sosionomiopintoja, ja päätimme lähteä kokeilemaan mielenkiintoisia harjoitteita. Suurena huolena niin meillä kuin varmasti muillakin ohjaajilla oli: Pitävätkö osallistujat harjoitteista? Lähtevätkö osallistujat mukaan toimintaan? Tehdäänkö harjoitteet mielekkäällä tavalla? Osaammeko antaa ohjeet harjoitteisiin tarpeeksi selkeästi? Mitä tehdä, jos osallistujat eivät halua osallistua?

Ohjaajan on hyvä muistaa, että harjoitteet eivät etene aina suunnitellusti. Eteen saattaa tulla tilanne, jossa osallistuja ei halua osallistua tai pahoittaa mielen. Kun haastava tilanne tulee ensimmäistä kertaa eteen voi olo olla neuvoton. Mitä tein väärin? Miksi näin kävi? Ennen ohjausta olisi hyvä miettiä asiaa ja pohtia, miten toimia, mikäli ohjaus ei suju suunnitelman mukaan. Kun asiaa on miettinyt etukäteen, siihen osaa mahdollisesti reagoida paremmin tilanteen tullen. Kukaan ei ole seppä syntyessään, eli harjoitus tekee mestarin.

Kun tilanne tulee eteen, on ohjaajana osattava toimia heti. On osattava päättää, miten huomioidaan henkilö, joka ei pidä harjoitteista tai on kieltäytynyt osallistumasta. Entä jos osallistuja lähtee pois, lähdenkö perään? Miten hoidan loput osallistujat? Keskustellaanko asiasta heti ohjaustuokion aikana tai vasta sen jälkeen? Mielipiteitä ja tapoja toimia on varmasti yhtä monta kuin ohjaajia ja varmasti reagointi on tilanne ja kohderyhmä sidonnainen.

Ryhmänohjaajan tulee kuitenkin muistaa, että kyseessä voi olla monen asian summa. Ehkä taustalla on jotain muutakin kuin vain harjoitteet. Oliko harjoite mahdollisesti liian henkilökohtainen? Onko osallistujalla muutenkin huono päivä? Tunteeko osallistuja itsensä ulkopuoliseksi ryhmässä? Onko osallistujalla hankaluuksia ymmärtää tehtävänantoa ja tuloksena turhautuminen?

Vaikka tuleviin tilanteisiin ei voi etukäteen vaikuttaa, eikä koskaan tiedä mitä vastaan tulee. On hyvä aina muistaa, että hyvä valmistautuminen on kaiken A ja O. Ja mikä tärkeintä, huolellinen valmistautuminen tuo ohjaajalle itsevarmuutta, joka näkyy myös ulospäin.

Meidän valmistautuminen ohjaustilanteeseen tapahtui jo päivää ennen varsinaisia ohjauksia. Ennen ohjauksia saimme tietää kohderyhmästä ja heidän kielitaidosta tarkemmin. Näimme myös muutaman harjoitteen kautta, kuinka ryhmä toimii ja onko heillä rajoitteita toiminnan toteuttamiseen.  Valmistautumisen yhteydessä emme kiinnittäneet huomiota siihen, kuinka toimia, jos ilmenee turhautumista tai joku jää leikistä pois. Kun tilannetta ei suunniteltu, tuli se tietenkin vastaan. Reagointi tilanteeseen tapahtumahetkellä oli täysin vaistonvaraista, ja nyt jälkeenpäin mietittynä tilanteen olisi mahdollisesti voinut ehkäistä. Tästä johtuen valmistautumisen ja suunnittelun korostaminen on erityisen tärkeää.

Kokonaisuudessaan ohjaukset menivät hyvin. Saimme sovellettua Kepelin materiaalia niin, että se toimi ryhmälle. Annoimme parhaan mahdollisen mallin ohjaajina, kun itse olimme innostuneita toiminnasta ja seisoimme ohjattavien tilanteiden takana.

Teksti: Kira Söderholm-Trigo, sosionomiopiskelija
Kuva: Nina Metsärinta