Milloin ihminen on liian vanha leikkimään?

Monesti uusien asioiden kehittämisessä leikillä on oma, tärkeä tehtävänsä. Myös Kepelissä leikki on tärkeää. Tässä blogissa annetaan ajattelemisen aihetta leikin merkityksestä kaikenikäisten ihmisten oppimiselle ja hyvinvoinnille.

Leikkiä pidetään joskus lasten puuhasteluna, vaikka se kuuluu meille kaikille. Ilman leikkiä ihmisen elämästä puuttuisi tärkeitä mielihyvän kokemuksia, elämyksiä ja luovaa toimintaa. Ilman leikkiä ei olisi kulttuuriakaan. Voidaan sanoa, että leikki on jokaisen ihmisen perusominaisuus, sillä meillä on luontainen taipumus hakea elämyksiä, puuhastella ja syventyä tekemiseen niin, että menetämme tajun ajasta ja ympäristöstä.

Leikki on luovaa toimintaa, jossa osallistuja on vahvasti yhteydessä itseen, toisiin ihmisiin ja ympäristöön. Parhaimmillaan leikki on vapaata, todellisuudesta riippumatonta, eivätkä sitä sido ennalta määrätyt säännöt tai toimintamallit. Leikissä saadut elämykset, ilo ja mielihyvä sitovat osallistujan toimintaan. Samalla toimintaan yhdistyvät aiemmat kokemukset, asioiden muistaminen ja uudet ideat.

Onko leikki aikuisellekin kehittävää ja hyödyllistä? Kyllä. Parhaimmillaan leikin avulla:

• Kehitetään kaiken ikäisten ihmisten vuorovaikutustaitoja,
• vahvistetaan ihmisen luottamusta omaan kommunikointikykyynsä,
• vahvistetaan ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia,
• kohdataan ja tutustutaan uusiin ihmisiin,
• tullaan kuulluksi ja nähdyksi,
• eläydytään toisen ihmisen asemaan,
• ollaan luovia, käytetään mielikuvitusta,
• kehitetään uutta ja ratkaistaan ongelmia,
• käsitellään haastavia ja vaikeita asioita,
• päästään irtautumaan arjen rutiineista,
• opitaan uutta ja oivalletaan,
• hyödynnetään aiempia kokemuksia ja jo opittua,
• muistetaan ja muistellaan,
• annetaan osallistujalle tilaa toimia omalla tavallaan,
• annetaan osallistujalle mahdollisuus vaikuttaa asioihin ja tehdä päätöksiä,
• annetaan osallistujalle mahdollisuus kokeilla erilaisia rooleja,
• toimitaan spontaanisti sekä
• koetaan onnistumisia ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Leikkiin mukaan tuleminen tai eläytyminen ei ole aina helppoa. Aikuisten kanssa ohjaajan täytyy olla tarkkana siitä, millä sanoilla leikistä puhuu. Leikki voi antaa mielikuvan lapsellisesta tekemisestä ja osallistuja saattaa kokea, että häntä ei arvosteta tai hänet halutaan tehdä naurunalaiseksi. Leikkejä ja leikkimielisyyttä voidaan sisällyttää helposti ryhmän toimintaan mukaan esim. virittävänä alkuverryttelynä tai virkistävänä välipalana. Ratkaisevaa leikin ohjaamisessa on se, miten ohjaaja itse suhtautuu leikkiin ja miten hän heittäytyy siihen mukaan.

Leikki vaatii sitä arvostavan ympäristön. Ohjaajan maltillinen rohkaisu ja oma esimerkki, ihmisen uskallus osallistua uudenlaiseen ja itselle vieraaseenkin toimintaan, yhdessä liikkuminen ja leikkiminen saavat kuitenkin parhaimmillaan aikaan onnistumisen kokemuksia ja iloa. Ilo tunnistetaan kaikissa kulttuureissa ja se on yksi myönteisistä perustunteista. Ilo tuo mukanaan mielihyvän tunteen, se virkistää, motivoi toimimaan ja auttaa kehoa palautumaan stressitilasta. Ilo antaa myös uutta kipinää toimintaan, innostaa kokeilemaan ja kokemaan sekä luo tilaa vuorovaikutukselle. Samalla vahvistuvat ihmisen fyysiset, älylliset, henkiset ja sosiaaliset voimavarat.

Eräs tapa kokea iloa on se hetki, kun vanhasta syntyy jotain uutta oivalluksen myötä. Oivalluksen yhdistyessä ilon tunteeseen, syntyy pohja motivoivalle ja tehokkaalle oppimiselle. Samalla myös luottamus omiin kykyihin kasvaa. Leikki ja muut toiminnalliset työskentelytavat ovat tehokkaita juuri oivaltamisen ja uuden oppisen kannalta.  Moni uusi idea lähtee aluksi jostain hullusta ajatusleikistä, aivan kuten Albert Einsteinin suhteellisuusteoria aikanaan: ”Mitä jos voisin istuutua valonsäteen selkään? Mitä minä havaitsisin? Entä muut?” Kaikki uusi saa alkunsa syvästä mielen leikistä ja kuvitelmista, unelmista. Tämän ajatuksen pohjalta mistä tahansa toiminnasta voi saada aikaan leikin: kun vaihdetaan asiantuntijamaisuus, suorittamisen paine sekä pakonomaiset tekemisen rutiinit iloon ja yhdessä tekemisen meininkiin.

Ihminen ei ole koskaan liian vanha leikkimään!

Anita Ahlstrand, Metropolian lehtori, Kepelin asiantuntija psykomotoriikassa

Kirjallisuutta aiheesta:

Cantell, H. 2010. Ratkaiseva vuorovaikutus. Pedagogisia kohtaamisia lasten ja nuorten kanssa. Jyväskylä: PS-kustannus.

Csíkszentmihályi, M. 2003. Good Business: Leadership, Flow, and the Making of Meaning. New York: Basic Books.

Deci, E. L. & Ryan, R. M. 2000. The “What” and “Why” of Goal Pursuits: Human Needs and the Self-Determination of Behavior. Psychological Inquiry 11, 4, 227–268.

Dunderfelt, T. 2010. Ilon psykologia. Jyväskylä: PS-kustannus.

Fredrickson, B. 2004. The broaden-and-build theory of positive emotions. The Royal Society of London, 359 (1499), 1367–1377.

Huizinga, J. 1967. Leikkivä ihminen. Yritys kulttuurin leikkiaineksen määrittelemiseksi. Porvoo: WSOY.

Kauhanen, E. A. 2004. Ikä kuin ikä on leikki-ikä. Tiede-lehti 5/2004.

Lonka, K. 2014. Oivaltava oppiminen. Helsinki: Kustannusyhtiö Otava.Pierce, D. E. 2003. Occupation by Design: Building Therapeutic Power. Philadelphia: F. A. Davis Company.

Pinter-Theiss, V., Steiner-Schätz, M., Lukesch, B., Schätz, T. & Theiss, C. 2014. Ich tue, Ich kann, Ich bin. Psychomotorische Entwicklungsbegleitung in Theorie und Praxis. Graz: vaLeo.

Polvi, S. 2008. Toimitaan yhdessä. Prososiaalisuuden edistäminen osana liikuntakasvatusta. Jyväskylä: Kopijyvä.

Sajaniemi, N., Suhonen, E., Nislin, M. & Mäkelä, J.E. 2015. Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin. Jyväskylä: PS-kustannus.

Schepers, J., De Jong, A., Wetzels, M. & De Ruyter, K. 2008. Psychological safety and social support in groupware adoption: A multi-level assessment in education. Computers & Education 51, 757–775.