Luottamus lisää luottamusta

Monissa Kepeli-harjoitteissa se, että ohjaaja onnistuu luomaan ryhmään luottamuksen ilmapiirin, on perusedellytys harjoitteen onnistumiselle. Tässä tekstissä Eva Rönkkö pohtii sitä, mitä on luottamus ja miten maahanmuuttajaryhmään voi rakentaa läsnäoloa ja luottamusta.

Luottamuksen syntymiseen tarvitaan kohtaamisia ja avoin, kunnioittava ja läsnä oleva suhde. Avoin ja läsnä oleva vuorovaikutus synnyttää tunteen yhteenkuuluvuudesta ja yhteisöllisyydestä, lisäksi osallistuja saa kokemuksen siitä, että voi olla oma itsensä. Kun luottaa toisiin ryhmäläisiin ja ohjaajaan, voi sanoa ääneen, mitä ajattelee, peittelemättä kulttuuriaan.

Monikulttuurisessa ryhmässä on otettava huomioon osallistujien monenkirjavat taustat. Osa muuttajista on tullut Suomeen vapaaehtoisesti, toiset pakon sanelemana. Traumaattiset kokemukset kotimaassa, epäluottamus viranomaisiin sekä tärkeiden ihmissuhteiden, omaisuuden ja kulttuuriympäristön menettäminen nakertaa perusluottamuksen tunnetta. Myös vapaaehtoisesti Suomeen muuttaneet voivat menettää perusluottamuksensa joutuessaan kamppailemaan tasavertaisesta paikasta suomalaisessa yhteiskunnassa. Maahan muuttaneiden osaamista ei tunnisteta tarpeeksi, eikä erilaisuutta aina osata arvostaa.

Luottava ihminen uskoo, että toinen ei halua hänelle pahaa, vaan tarkoittaa aina hyvää. Jos ihminen epäilee toisen asennetta ja aikeita, luottamusta ei synny. Tämän vuoksi ohjaajan on oltava aktiivinen ja luotava henkilökohtainen suhde jokaiseen ryhmäläiseen. Luottamus on prosessi: luottamus synnyttää luottamusta ja pettymykset heikentävät luottamuksen tunnetta. Maahanmuuttajaryhmissä ohjaajan vastuu luottamuksen syntymisessä on suuri. Hän luotsaa ryhmää ja rakentaa ryhmän toimintakulttuuria. Hänen tehtävänään on havaita ryhmän valtasuhteita sekä tunnistaa oma asemansa niin ohjaajana kuin oman kulttuurinsa kantajana. Jos ohjaaja asemoi itsensä ryhmäläisten ”yläpuolelle”, ryhmässä ei synny luottamusta.  Väärä asenne voi olla myös tiedostamatonta. Omaa kulttuuria pidetään parempana kuin toisten, ja maahanmuuttaneet nähdään kotouttamisen kohteena, ei aktiivisina osaajina.

Erilaista luottamusta

• Osaamisluottamuksessa on kyse siitä, millaisena ryhmä kokee ohjaajan pätevyyden ja osaamisen. Luottavatko ryhmäläiset siihen, että ohjaaja osaa asiansa ja kykenee ohjaamaan ryhmää rakentavasti?
• Sopimusluottamus syntyy siitä, että ohjaaja tekee mitä lupaa. Se siis pohjautuu kokemushistoriaan ja vaikuttaa luottamukseen siitä, hoituvatko sovitut asiat jatkossakin.
• Kommunikaatioluottamuksen rakentumisessa taas on kyse siitä, minkälainen toisen henkilön vuorovaikutus- ja toimintatyyli on: puhuttelenko toista niin, että hän voisi luottaa minuun? Osaanko vedota oikeisiin asioihin? Ohjaajalla on tärkeä rooli ryhmän toimintatapojen ja näkymättömien normien rakentajana. Toimintatavat ja normit vaikuttavat siihen, minkälainen vuorovaikutustyyli ryhmässä vallitsee.
• Asenneluottamus tarkoittaa, että ryhmäläinen voi luottaa siihen, että ohjaaja ajattelee jokaisen ryhmäläisen parasta ja hänen tavoitteenaan on yhteinen hyvä.

Millainen luottamuksen rakentaja sinä olet? Miten itse luotat?

Eva Rönkkö, Kepeli-aktiivi, monikulttuurisuustyön suunnittelija
Lähteet: Ulla Vilkman, Etäjohtaminen – Tulosta joustavalla työllä (2016); Tomi Kankainen: Luottamus. Jyväskylän yliopiston Kansalaisyhteiskunnan tutkimusportaali 29.6.2017.