Erilaisilla ryhmillä on erilaiset tavoitteet

Tiedätkö oman ryhmäsi toiveet, odotukset ja tavoitteet? Tässä blogitekstissä Jouni Piekkari avaa tavoitteiden merkitystä: yhdessä luodut tavoitteet luovat hyvän pohjan työskentelylle ja työskentelyn arvioinnille.

Ryhmäläisten odotukset, pelot, toiveet, motiivit ja tavoitteet, mielikuvat ja aiemmat kokemukset oppimisesta vaikuttavat väistämättä ryhmän toimintaan. Toiveet ja odotukset voivat olla julkilausuttuja – mutta usein niitä ei sanota ääneen.

Maahanmuuttajaryhmissä tavoitteet voivat olla esimerkiksi seuraavanlaisia:

• Kasvu ja oppiminen: suomen kielen opiskelu.
• Yhteisöllisyys: ystävien tapaaminen ja ryhmässä viihtyminen.
• Vertaisapu: samassa elämäntilanteessa olevien tukeminen ja huolien jakaminen.
• Kuntouttava tai terapeuttinen toiminta: traumojen käsittely.
• Kulttuuritietoisuuden lisääminen: juhliin ja erilaisiin perinteisiin tutustuminen.
• Poliittinen osallisuus: omaan tilanteeseen vaikuttaminen ja yhteiskunnallinen aktiivisuus.

On tärkeää, että ohjaaja selvittää ryhmän toiveita ja tarpeita esim. haastattelemalla ryhmäläisiä (tarvittaessa vertaistulkkien avulla) tai tekemällä sellaisia toiminnallisia harjoitteita, joissa nostetaan esiin ryhmän ja yksilöiden toiveita, odotuksia ja tarpeita.

Kepeli-hankkeen kumppanit ovat hyvin erilaisia. Jotkut työskentelevät etenkin yksilöiden, toiset taas ryhmien parissa. Ryhmien luonne vaihtelee erityisopetuksesta muodolliseen kielenoppimiseen; ammatillisesta valmennuksesta väkivallan ehkäisyyn ja traumatyöhön sekä tavoitteellisesta oppimisesta mukavaan yhdessäoloon. Ryhmät voivat olla suljettuja ja luottamuksellisia tai kaikille avoimia kohtaamispaikkoja, joissa osallistujat vaihtuvat. Myös ohjaajien koulutustausta voi vaihdella erityisopettajista ja terapeuteista vapaaehtoisiin kielioppaisiin, opiskelijoihin ja vähän suomea osaaviin vertaisohjaajiin. Näissä erilaisissa ympäristöissä ja tilanteissa Kepeli-harjoitteita sovelletaan hyvin erilaisin tavoin. Kepeli-menetelmiä sovelletaan hankkeessa myös esimerkiksi seminaareissa ja maahanmuuttajien infotilaisuuksissa.

Kepeli-menetelmät erilaisissa ryhmissä

Vaikka yhtä ja kaikille sopivaa ohjausmallia onkin mahdotonta luoda, Kepeli-menetelmillä on paikkansa monenlaisissa ryhmissä ja tilanteissa. Joitakin harjoitteita voi soveltaa yksilötyöskentelyyn, lisäksi harjoitteilla voi rikastuttaa, syventää, liikunnallistaa ja toiminnallistaa ihmisten välisiä kohtaamisia – tulivatpa he mistä taustasta tahansa. Niillä voidaan myös auttaa asioiden ja kielen ymmärtämistä, havainnollistaa käsiteltäviä asioita, tuoda mukaan omakohtaisia kokemuksia sekä lisätä tunneviestintää. Kepeli-harjoitteiden avulla kokematonkin ohjaaja voi parantaa merkittävästi ryhmän toimintaa.

Kepeli-harjoitteissa voidaan painottaa kielenoppimista, ryhmälle tärkeää teemaa tai ryhmäprosessia. Ihanteellisimmillaan nämä näkökulmat nivoutuvat yhteen. Kaiken kattavana perusvireenä on kehollisuus ja leikillisyys. Eri ryhmissä on ryhmän tarkoituksen myötä erilaisia painotuksia. Kepelin ajatuksena on, että kielen oppimista kannattaa tukea systemaattisesti myös sellaisissa maahanmuuttajaryhmissä, joissa varsinaiset tavoitteet ovat muualla kuin kielenoppimisessa. Esimerkiksi erilaisiin liikuntaryhmiin voidaan linkittää työpajoja, joissa opiskellaan kehoon ja liikuntaan liittyvää sanastoa hauskojen lämmittelyharjoitteiden yhteydessä. Kepeli-harjoitteilla voi nostaa esille myös osallistujien toiveita liikuntatoiminnan sisällöstä ja esimerkiksi liikuntaan liittyvistä kulttuurisista haasteista.

Vastaavasti kieliryhmiin voidaan tuoda Kepeli-harjoitteiden avulla enemmän opiskelijoiden omia teemoja ja sisältötoiveita. Harjoitteet tekevät oppimisesta toiminnallisempaa ja tuovat oppimisen lähemmäs autenttisia arjen puhetilanteita. Suomen kielen oppikirjojen sisältöjä voidaan syventää, elävöittää ja kehollistaa esimerkiksi Kepelin verkkosivuilla ja oppaissa esiteltyjen draamaharjoitteiden avulla.

Jouni Piekkari, Kepeli-aktiivi