Ohjaajan taidot ja etäyttävä draama

Kepelin sivuille kootuissa harjoitteissa keskitytään positiivisuuteen ja yhteisiin arkisiin kokemuksiin. Sen vuoksi ne sopivat hyvin kokemattomallekin ohjaajalle. Lue tästä lisää siitä, miten kokematonkin ohjaaja voi saada ryhmän mukaan draamaharjoitteisiin.

Useimmat Kepeli-harjoitteet soveltuvat myös kokemattomammille ohjaajille. Niissä ei mennä liian nopeasti henkilökohtaisiin tai traumaattisiin kokemuksiin, vaan keskitytään yhteisiin arkisiin kokemuksiin. Tarkastelutapana on nykyhetki ja tulevaisuus enemmän kuin menneisyyden kokemukset; lisäksi keskitytään enemmän kuvitteellisiin ja yleisiin kuin yksilöllisiin tarinoihin. Harjoitteissa painotetaan myös enemmän voimavaroja ja positiivisia kokemuksia kuin ongelmia ja negatiivisia kokemuksia.

Kun ryhmän turvallisuus lisääntyy, osallistujat voivat olla valmiimpia omien kokemusten ilmaisemiseen, negatiivisten ja kipeiden kokemusten käsittelyyn tai esimerkiksi voimakkaita mielipiteitä herättävistä asioista keskusteluun. Kokenut ohjaaja voi rakentaa laajempia teemallisia ja harjoite harjoitteelta syveneviä kokonaisuuksia. Niissä voidaan nostaa jokaisen osallistujan yksilöllisiä kokemuksia esille ja jakoon esimerkiksi kehittämällä vertaisohjaajuutta ryhmissä. Tämä voimaannuttaa ryhmää ja sen jäseniä – se voi myös olla askel kohti aktiivisia kansalaistaitoja ja yhteiskuntaan osallistumista.

Kokenut ja terapeuttista koulutusta saanut ohjaaja voi aloittaa pakolaistaustaisen ryhmän kanssa tuomalla ryhmään karttapallon ja pyytämällä osallistujia kertomaan vuorollaan omasta pakoreitistään Suomeen. Tällainen tarina herättää kuitenkin voimakkaita tunteita. Parhaimmillaan näiden omakohtaisten kokemusten käsittely turvallisessa ryhmässä voi olla todella voimaannuttava ja ryhmän luottamusta lisäävä kokemus. Pahimmillaan se taas voi taannuttaa syvempää terapiaa vaativaan tunnemylläkkään ja jumittaa menneen vatvomiseen, joka ei auta ratkaisukeskeistä nykyhetkessä selviämistä.

Ohjaajaa auttavat jokaisen tapaamisen yhteydessä tehtävä keskusteleva arviointi, ohjaajan omat havainnot sekä osallistujien sanallinen ja sanaton palaute. On hyvä muistaa, että toiset antavat palautetta mielellään suullisesti, kun taas toiset antavat palautteen mieluummin epäsuorasti, vaikkapa nimettömästi lapulla. Palautetta voi kerätä ryhmältä myös toiminnallisesti, ilman sanoja, esim. ohjeistamalla ryhmää näin: “Mene asentoon, jossa olit, kun opit tunnilla jotakin uutta. Mene asentoon, jossa olit, kun sinusta tuntui epämukavalta.” Kaikki tekevät harjoitteen yhtäaikaa. Jos ryhmälle sopii, ohjaaja voi vielä yksitellen kysyä: “Mitä opit?” tai “Miksi tilanne oli epämukava, mistä et tykännyt?”

Etäyttävää draamaa

Useimmiten maahanmuuttajaa hyödyttää nykyhetkeen ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin keskittyminen. Kepeli-sivuille kootuissa draamaharjoitteissa käytetään etäyttämistä. Sillä tarkoitetaan työtapaa, jolla ihmisten välittömiä kokemuksia – esimerkiksi arjen ongelmallisia tai kivuliaita tilanteita – lähestytään vähitellen ja epäsuorasti. Keinona etäyttämiseen voidaan käyttää esimerkiksi symbolista ilmaisua, vertauskuvallisia tarinoita, satuja tai sepitettyjä tarinoita, jotka muistuttavat osallistujien todellisuuden kokemuksia.

Etäyttämätön tarina voi olla esimerkiksi se, kun ihminen kertoo pakoreitisistään Suomeen tai näyttelee sen aikana tapahtuneen kivuliaan tilanteen. Pyytäessään tällaista ohjaaja siis menee lämmittelemättä suoraan asiaan – usein omasta uteliaisuudestaan. Ohjattavalle tämä voi olla kuitenkin todella pelottavaa. Voidaan kysyä, hyötyykö maahanmuuttaja siitä, että hän jakaa uudelleen ja uudelleen “uhriuden tarinaa”?

Etäytetty draamatarina voi olla esimerkiksi yhdessä sepitetty tarina kuvitteellisen maahanmuuttajan kommelluksista Suomessa. Tällainen tarina kehitettiin, kun kototumiskoulutuksen ryhmä kertoi kieliharjoittelua edeltävästä jännityksestään. Yhdessä kehitetty hahmo viedään draamatarinassa erilaisiin tilanteisiin. Osallistujia ei pakoteta kertomaan omista välittömistä peloistaan, vaan tarina on etäisesti tai läheisemmin rinnasteinen omille kokemuksille. Prosessi voi kuitenkin antaa omaan ongelmaan uusia ja jaettuja näkökulmia. Omasta kokemuksestaan voi kertoa, jos haluaa. Parhaimmillaan ryhmä etenee etäytetyn draaman avulla kohti todellisten ongelmien käsittelyä. Tavoitteena on kokea ja eläytyä aiheeseen tunteen tasolla, tutkia teemaa eri näkökulmista, verrata sitä omiin kokemuksiin ja lopulta etsiä yksilöllisiä ja yhteisöllisiä ratkaisuja. Hyvää ratkaisua ei voi kuitenkaan löytyä, ellei ensin ymmärrä ongelman monitahoisuutta. Ongelmat ovat helpommin ratkaistavia, kun ne paloitellaan pienempiin osiin.

Jouni Piekkari, Kepeli-aktiivi