Emo ja poikaset

Pareittain tehtävä hauska ja hieman jännittävä luottamusharjoitus, jonka toinen tekee silmät suljettuna. Harjoitus ei sisällä kosketusta, vaan siinä seurataan toisen ääntä liikuttaessa tilassa.

Ryhmäkoko ja tila: riittävästi tilaa liikkua esim. pöytien välissä; mieluiten avoin tyhjä tila.
Kanavat: ääni, kuuntelu, liike, puhe
Tarvikkeet: harjoite voidaan toteuttaa arvottavilla sanalapuilla tai ilman (ks. ohjeet).

Tavoitteet:

• Sisältö: Luottamus; eläimiin liittyvä sanasto; eläimet ja luonto eri maissa
• Kieli: Sanattoman kommunikaation rohkaiseminen ilman puhuttua kieltä; harjoitteen ohjeiden kuuntelu; ryhmätyöstä ja tuntemuksista keskusteleminen, eläimiin liittyvän sanaston opettelu.
• Ryhmä: Luottamus, parityöskentely, eri aistikanavien käyttö; kuunteleminen ja tilatietoisuus; vastuu toisista; keskusteleminen luottamuksesta ja turvallisen ilmapiirin luomisesta.

Ohjeet:

1. Jaa osallistujat pareiksi. Esittele harjoitus käyttämällä jotakuta ryhmästä esimerkkiparina.  Muista yksinkertaiset ohjeet: ”Toinen on poikanen, toinen on emo. Poikanen sulkee silmät. Emo ääntelee. Poikanen seuraa emoa. Kuuntele oman emon ääntä, seuraa emon ääntä.”  
2. Ensiksi toinen on emo ja toinen poikanen jotain kuvitteellista eläinlajia. Pari sopii yhdessä, mikä on emon kutsuääni ja mikä on pysäytysääni/varoitusmerkki.
3. Kaikki parit aloittavat yhtä aikaa. Poikasen vuorossa oleva sulkee silmänsä. Emo alkaa kutsua poikasta kutsuäänellään. Poikanen lähtee seuraamaan. Emo kokeilee heti myös turvamerkkinä toimivaa pysäytysääntä (esim. rääkäisy), jolloin poikanen jähmettyy paikoilleen, kunnes emo taas jatkaa kutsuääntä.
4. Muistuta ohjeista ja kannusta pitämään hyvää huolta poikasesta ja huomioimaan myös muita pareja, ettei törmäyksiä tapahdu.
5. Voit pyytää emoja vielä siirtymään kaksi askelta kauemmas poikasesta ja jatkamaan pitkällä etäisyydellä poikasen kutsumista.
6. Lopuksi ohjaajana anna lupa avata silmät. ”Puhu nyt parisi kanssa hetki siitä, miltä harjoitus tuntui.”
7. Vuoro vaihtuu.
8. Purku: ”Mitä harjoitus opetti? Miltä se tuntui? Ovatko tällaiset harjoitukset tuttuja esimerkiksi omasta lapsuudesta?”

Huomioitavaa ohjauksessa:

• Muistuta turvallisuudesta. Muistuta, että oppaat katsovat myös taakseen, etteivät he peruuttaessaan törmää muihin sokkona liikkuviin. Tämän sanominen ääneen lisää turvallisuutta. Jos huomaat oppaiden tahallaan törmäyttävän sokeita poikasiaan, puutu tähän heti.
• Jos ryhmässä oletetaan olevan traumatisoituneita ihmisiä, voit antaa luvan tehdä harjoitus silmät puoliksi tai kokonaan auki.
• Anna ohjeet vaiheittain. Ennen aloittamista demonstroi harjoitus parin kanssa.
• Harjoituksen jälkeen kokemuksesta voi keskustella esim. omalla kotikielellään tai kielitaidon salliessa suomeksi.
• Harjoitus nostaa hyvää keskustelua turvallisuudesta ja luottamuksesta, ohjauksesta ja ohjattavana olemisesta sekä fyysisistä rajoitteista.

Ideoita jatkotyöskentelyyn:

• Jaetaan osallistujille laput, joissa on kussakin jokin eläinlaji: koira, kissa, kana, kukko, hevonen, lammas, vuohi, leijona, pikkulintu, käärme, pöllö. Lapuissa on myös kuva. Harjoitus voidaan tehdä toisella kerralla näillä lapuilla. Lopuksi kaikki eläimet esittäytyvät muulle ryhmälle ja muut arvaavat mikä eläin on kyseessä, katsoen sanat seinällä olevista kuvalapuista. Vertaillaan miten eläimet ääntelevät eri kielissä. Muodostetaan lauseita, joissa nämä eläimet esiintyvät.
• Harjoitetta voi käyttää myös keskustelun avaajaksi ryhmäprosessiin: millainen on hyvä ja turvallinen ryhmä? Mitä odotan ryhmältä? Millaisia sääntöjä sovimme ryhmässämme?