Lähiympäristön kartta

Lähialueen kartan piirtäminen ulkomuistista yhdessä. Paikkojen ja niihin liittyvän sanaston liittäminen piirrokseen. Harjoite toimii keskustelun pohjana ja siihen voi liittää erilaisia teemallisia symboleja. Harjoite tuo esille erilaisia tapoja hahmottaa ympäristöjä ja siihen liittyviä merkityksiä, haasteita, ideoita ja mahdollisuuksia.

Kanavat: piirtäminen, keskustelu, liikkuminen, kuunteleminen
Ryhmäkoko ja tila: 1–20; tyhjää lattia- tai seinäpintaa, jonka ympärillä voi liikkua; pöytiä.
Tarvikkeet: Iso paperi, esim. 2 fläppipaperia teipattuna yhteen; värikyniä, maalarinteippiä tai sinitarraa; (liimaa ja kuvia), pieniä eri värisiä tarralappuja; lähialueen kartta esim. verkosta.

Tavoitteet:

• Sisältö: Lähialueen visuaalinen hahmottaminen; kartta; tärkeät paikat; osallistujien omat teemat
• Kieli: Karttojen kieli; lähiympäristöön liittyvä sanasto, mielipiteen ilmaisu (jos kielitaito riittää)
• Ryhmä: Yhteistyö; keskustelu; mielipiteiden jakaminen; vertaistuki

Ohjeet:

1. Kerro tehtävän tavoitteesta: ”Nyt tutustumme paikkaan x. Mitä on ympärillämme? Mitä pidätte tästä alueesta? Mitä täällä voi tehdä? Mikä täällä on hyvin? Mikä on huonosti? Piirrämme alueesta kuvan isolle paperille. Piirretään yhdessä.”
2. Asetetaan ryhmän avustuksella seinälle tai lattialle suuri paperi ja värikyniä. Pyydä osallistujia asettumaan piirroksen ympärille.
3. Ohjaajana voit aloittaa piirtämisen muutamilla perusasioilla: päätetään missä olemme nyt, missä ovat eri suunnat. Sen jälkeen osallistujien piirtämisinnostuksesta riippuen voit jakaa eri piirtäjät piirtämään piirroksen eri nurkkiin yhdessä keskustellen.
4. Kun piirros on valmis, kartta esitellään vielä yhdessä keskustellen ja siihen tehdään täsmennyksiä. Piirrettyihin paikkoihin liitetään kirjoitettuja sanoja (leikkikenttä; koulu jne.).
5. Esittele värisymbolit (tarralaput). Ne kirjoitetaan ja kiinnitetään erilliselle taululle tai seinälle viereen tekstin kanssa. Tehtävän voi tehdä myös värillisillä tusseilla merkiten. Symbolit voidaan sopia yhdessä ja ne voivat olla esim:

• (Sydän/punainen): rakas paikka, mukava paikka
• (Salama/keltainen): vaarallinen paikka
• (? / valkoinen) paikka, jonka tarkoitusta en tiedä
• (lapsi/ vihreä): lasten paikka
• (aikuinen / sininen): aikuisten paikka
• (! / oranssi): minulle tärkeä paikka

1. Osallistujat saavat 1–2 kutakin väriä. Mielellään hiljaisesti ja keskustelematta osallistujat kiinnittävät laput karttaan niille kuuluville paikoille (henkilökohtainen mielipide).
2. Keskustellaan yhdessä symboleista. Tee huomioita ja jatkokysymyksiä: ”Miksi tuossa paikassa on noin monta merkkiä? Ketkä panivat oranssit laput tuohon paikkaan?” jne.
3. Verrataan itse piirrettyä karttaa lähiympäristöstä tehtyyn karttaan.
4. Loppukeskustelu: ”Mikä omassa ympäristössä on hyvin? Mikä huonosti ja miten sitä voisi parantaa? Mihin haluaisimme tutustua? Mitä voimme tehdä omalle ympäristöllemme?”

Huomioitavaa ohjauksessa:

• Jos osallistujia on enemmän kuin 8, voit jakaa suurryhmän tiimeihin, joille annetaan tehtäväksi piirtää tietty ilmansuunta tai sektori/alue (esim. ”Koulun ja torin välinen alue”). Tällä tavoin mahdollisimman monet pysyvät harjoitteessa aktiivisina, mutta tämä vaatii pienryhmiltä myös itseohjautuvuutta. Kullekin ryhmälle voi valita ”puheenjohtajan”, tai ”pääpiirtäjän”, joka ohjaa työskentelyä. Tämän jälkeen ryhmät esittelevät karttansa.
• Vähäisen kielitaidon ryhmissä voit toimia itse pääosin piirtäjänä. Ohjaajan kannattaa vitsailla omasta huonosta piirtämistaidostaan, koska tämä madaltaa osallistujien kynnystä osallistua piirtämiseen. Samalla korostetaan, että piirros sinällään ei ole niin tärkeä, vaan itse käsiteltävä asia ja sen hahmottaminen.
• Ihmiset hahmottavat tilaa ja ympäristöä eri kulttuureissa eri tavoin. Tämä tehtävä voi olla joillekin haastava, jos karttoja ei ole totuttu käyttämään. Siksi se on myös hyvä valmistava askel erilaisiin karttoihin tutustuttaessa.
• Tehtävä tuo esille ennen kaikkea osallistujien omaa tapaa hahmottaa ympäristöään. Harkinnan mukaan ennen yhteiskartan piirtämistä osallistujat voivat piirtää ympäristöstä omat karttansa, minkä jälkeen niiden pohjalta piirretään yhteiskartta. Tämä tuo yksilöllisyyttä työskentelyyn, mutta voi olla haastavaa osallistujille, joille karttatyöskentely tai piirtäminen on vierasta.

Ideoita jatkotyöskentelyyn:

• Karttoja voidaan piirtää myös vähemmän tutuista paikoista, joihin halutaan tutustua paremmin. Ensin on hyvä tehdä omaa hahmotusta (mitä tiedämme) esim. Tukholman keskustasta ja sen jälkeen tutustua saatavilla oleviin materiaaleihin (kartat; verkkosivut; esitteet). Mitä emme tiedä? Mitä meidän tarvitsisi tietää? Mikä meitä kiinnostaa? Mistä voimme hankkia lisää tietoa. Avuksi voidaan ottaa esimerkiksi verkossa olevat julkisen liikenteen reittioppaat tai maahanmuuttajien usein käyttämät Googlen reittipalvelut.
• Haastatteluretki: Osallistujat lähtevät pareittain tekemään haastatteluita kartalta valittuihin kohteisiin. Parit miettivät gallup-kysymykset etukäteen. Tulokset raportoidaan muulle ryhmälle. Tehtävä rohkaisee keskustelemaan ja hakemaan tietoa vierailta ihmisiltä suomen kielellä.
• Noppapelin rakentaminen: Itse piirretyn kartan pohjalta voidaan tehdä esim. yksilötyönä yksinkertaisia noppalautapelejä, joissa on reittejä, kysymyksiä ja tehtäviä. Osallistujat voivat tällä tavoin tehdä pelejä eri paikoista esim. pareittain. Usein ryhmästä paljastuu hyviä piirtäjiä, joiden osaamista voidaan hyödyntää.