Ongelmakuvat ja ratkaisut kehoilla

Harjoite auttaa ryhmää konkretisoimaan abstrakteja teemoja konkreettisiksi tilannekuviksi. Ne voivat olla esimerkiksi osallistujien kokemia arjen ongelmatilanteita tai toiveita. Samalla teemoihin voidaan eläytyä syvemmin ja ne herättävät tunteita ja ajatuksia. Työtapa herättää keskustelua ja tuo esille erilaisia mielipiteitä ja tulkintoja. Se innostaa myös vähän kieltä osaavia osallistujia ilmaisemaan asioita kehollisesti, jos sanat eivät riitä.

Ryhmäkoko ja tila: 3 tai enemmän. Esim. luokkatila, jossa pöydät on siirretty sivuille. Kuvat voidaan tehdä myös viereisiin käytävä tms. tiloihin aiheen kannalta sopiviin paikkoihin.
Kanavat: Esittäminen, puhuminen, katsominen, (lukeminen)
Tarvikkeet: Kuvia varten voi olla käytettävissä tarvikkeita, esim. hattuja, kankaita ja erilaisia esineitä. Nämä voidaan myös etsiä tilasta; kännykkäkamera, jos kuvat halutaan dokumentoida jatkotyöskentelyä varten.

Tavoitteet:

• Sisältö: Ryhmälle tärkeiden aiheiden ja ongelmien nimeäminen ja niiden ratkaiseminen; erilaisten teemojen käsittely ja konkretisointi arjen tilanteisiin tai vertauskuvallinen työskentely.
• Kieli: Kehollinen viestintä ja kehon viestit; kuvien tulkinta; ongelmien nimeäminen; ohjeiden kuuntelu, tuttujen sanojen poimiminen puheen virrasta.
• Ryhmä: Ryhmän yhteisen aiheen etsiminen; yhteistyö.

Ohjeet:

1. Jaa osallistujat 3–4 hengen pienryhmiin.
2. Pyydä ryhmiä keskustelemaan keskenään asioista, jotka tuottavat heille ongelmia: “Mikä on ongelma sinun elämässäsi”.
3. Patsastyöskentelyn avulla voidaan nostaa esiin vaikkapa maahanmuuttajien ongelmia terveydenhuollossa tai tutkia vastaanottokeskuksen arkisia haasteita.
4. Ryhmät valmistelevat kehoillaan pysähtyneen kuvan heille yhteisestä ongelmasta, “Niin kuin valokuva”.
5. Ohjaaja kertoo esimerkin omasta elämästään ja näyttää esimerkin kuvasta käyttäen apuna ryhmän osallistujia.
6. Valmiit kuvat katsotaan ja ohjaaja kysyy kysymyksiä: ”Mitä näet kuvassa?”, ”Mikä ongelma siinä näkyy? Mistä se johtuu?”, ”Keitä kuvan ihmiset ovat?” Arvausten ja pohdintojen jälkeen kuvan voi herättää eloon, jolloin näyttelijät saavat liikkua ja puhua.
7. Sen jälkeen kuvan tehnyt ryhmä kertoo, mitä halusi kuvalla esittää.
8. Keskustelua voidaan jatkaa siitä, onko tämä aihe ongelma ryhmäläisille, mistä se johtuu ja mitä sille voi tehdä.
9. Pyydä sen jälkeen katsojia muovaamaan alkuperäisestä kuvasta ihmisiä siirrellen ja asentoja vaihdellen uusi kuva, joka on ihannekuva; kuva, jossa kaikki on hyvin ja ongelma on ratkaistu. Kuvaa voidaan muovailla niin kauan kunnes kaikki ovat tyytyväisiä kuvaan. Kuvasta voidaan samalla keskustella niitä työstettäessä.
10. Lopuksi tehdään muutoksen/toiminnan kuva. Se esittää, mitä pitäisi tehdä, jotta ihannekuva toteutuisi. Kenen pitää toimia? Missä tilanteessa ja miten?
11. Eri kuvat katsotaan tällä tavoin. Jos ryhmä on iso, osa kuvista voidaan vain katsoa ja niissä ongelmat listata taululle.
12. Harjoitus tuo tärkeää tietoa yhteisön kokemista haastavista tilanteista. Teemoihin voidaan palata eri tavoilla myöhemmin uudelleen.

Huomioitavaa ohjauksessa:

• Jos ryhmä jaetaan esimerkiksi iän, sukupuolen, työllisyys- tai opiskelutilanteen tai kansallisuuden mukaisiin ryhmiin, voidaan tehdä mielenkiintoisia havaintoja ja vertailuja. Alaryhmät puhuvat yleensä myös vapautuneemmin heille yhteisestä aiheesta.
• Työskentelyä tulee pohjustaa lämmitysharjoituksilla. Koska työtapa on monivaiheinen, sen voi esitellä esim. käännösohjelmilla tehdyillä esittelyteksteillä eri kielillä ennen aloittamista.
• Ohjaaja voi havainnollistaa työskentelyä esimerkkikuvilla, jotka voivat perustua esim. aiemmissa keskusteluissa esiin nousseisiin ongelmiin.
• Muovailu voi sisältää koskettelua, mutta jos sitä halutaan välttää, muokkaus voidaan myös näyttää omalla keholla ja näyttelijä toistaa tämän.

Ideoita jatkotyöskentelyyn:

• Tulokset kannattaa kirjata ylös tai ryhmän kanssa sopien ne voidaan valokuvata.
• Esille nousseita aiheita voidaan käyttää seuraavien tapaamiskertojen aiheina ja kartuttaa esim. niihin liittyvää sanastoa.
• Tietoa ja ratkaisuehdotuksia voidaan yhdessä sovittaessa tuoda esimerkiksi päättäjien tai virkamiesten tietoon esimerkiksi diaesityksen muodossa.
• Työskentelyä kannattaa toistaa useilla eri kerroilla, koska aiheet monipuolistuvat ja syvenevät, kun työtapa tulee tutuksi ja enemmän aiheita alkaa pulpahtaa mieleen. Virikkeenä kuville voi käyttää myös lehtijuttuja tai kuvia tai ihmisten omia tarinoita, joita pyydetään kirjoittamaan tapaamiskertojen välillä kotona.