”Voi, miten paljon sain nauraa samalla kun opin uutta!”

Kohtauttamista ei voi koskaan täysin suunnitella etukäteen ja ohjata tietynlaiseksi tapahtumaksi. Tavoitteena on päästä tilaan, jossa ryhmä rakentaa oppimista yhdessä. Ohjaaja fasilitoi ja kuuntelee herkällä korvalla ryhmän toimintaa, antaa sille tilaa kehittyä ja soveltaa harjoituksia tarpeen mukaan. Lue tästä, mitä tapahtui, kun Axxellin maahanmuuttajaopiskelijat kohtasivat Metropolian fysioterapiaopiskelijat.

Alkujännitystä oli ilmassa Vanhalla Viertotiellä, kun Axxellin opiskelijat saapuivat isoon liikuntasaliin, jossa heitä odotti tulevien fysioterapeuttien joukko – ja kyllä ohjaajaakin jännitti. Fysioterapiaopiskelijat olivat uudessa roolissa: he harjoittelivat ja opiskelivat vertaisina Axxellin opiskelijoiden kanssa viestimään selkokielisesti. Tavoitteena oli luoda tasavertaista tapaa keskustella ja osallistua.

Kohtauttaminen aloitettiin ryhmäytymisharjoitteilla, ensin sanattomasti paikkaa vaihtaen ja esittelyä harjoitellen ja lopuksi yhdessä suuressa piirissä kaikkien nimet läpi käyden. Tästä siirryttiin kohti harjoitteita, joilla pyrittiin vahvistamaan opiskelijoiden pystyvyyden tunnetta Mieltymysmittari-kortteja hyödyntäen. Opiskelijat valitsivat ensiksi kortin, joka kuvaa, millaista osaamista heillä jo on, sitten he valitsivat kortin, mikä kuvaa sitä, mitä he haluavat oppia ja osata tulevaisuudessa. Opiskelijat kertoivat itsestään ja keskustelivat pienryhmissä korteistaan. Ryhmät lähtivät myös itse viemään tilannetta eteenpäin. He suunnittelivat omia tavoitteita yhteiselle aamupäivälle, kuten ”sovitaanko, että tänään opitaan ainakin kolme uutta sanaa”?

Tämän jälkeen harjoiteltiin huivien avulla päivittäisiä tehtäviä: yksi näytti liikkeen, sanoi sen ääneen ja toiset toistivat sen. Tämän jälkeen harjoiteltiin pareittain jonglöörausta ja muisteltiin kehon osia. Miten hienoja yhteisiä kuvioita opiskelijat tekivätkään huivien avulla! Päivän päätteeksi arvioitiin yhteistä aamupäivää kehäarvioinnin avulla.

Axxellin opiskelijat kokivat, että he oppivat todella paljon uusia sanoja ja että oppiminen oli hauskaa. Fysioterapiaopiskelijat toivat esiin selkeän viestinnän kehittymisen, vaikka moni kokeekin tarvitsevansa tässä vielä harjoitusta; he puhuvat vielä liian nopeasti, monisanaisesti ja monitulkintaisesti. Selkeä ohjaaminen on keskeisessä osassa fysioterapeutin työtä ja fysioterapeutin ja asiakkaan vuorovaikutussuhteen kehittymistä. Molemmat ryhmät kokivat myös merkityksellisenä sen, että he tutustuivat uusiin ihmisiin ja pääsivät keskustelemaan toisten opiskelijoiden kanssa. Axxellin opettaja koki, että opiskelijat kaipaavat oppimiseen Kepeli-harjoitteiden mukanaan tuomaa osallistumista, iloa ja naurua. Ohjaajankin näkökulmasta aamupäivä oli erittäin onnistunut, rohkea uusi avaus, jonka tulisi olla jatkossa osa fysioterapian opintoja.

Hanna Rantavuori, Kepeli-aktiivi ja fysioterapian opettaja, Metropolia AMK