Verkostoitumisen merkitys kotoutumisessa

Julkaistu: 22.04.18 · Kategoria: Harjoitepaketteja

Kohtauttamispajan malli      Avaa tulostettava PDF-tiedosto

  • Tämä kohtauttava työpaja voi toimia maahanmuuttajaryhmän ja valitun kantaväestön ryhmän ystävätoiminnan innostavana käynnistäjänä. Se on alun perin kehitetty Tikkurilassa Axxell Utbildningin kotoutumiskoulutuksen ja Metropolia AMK:n sosiaalialan opiskelijoiden kohtaamiseen ja vastavuoroiseen oppimiseen KEPELI-kehollisia ja pelillisiä menetelmiä kotoutumiseen ja kielenoppimiseen -hankkeessa.
  • Maahanmuuttajalle on tärkeää päästä puhumaan suomea eri tavalla puhuvien kantasuomalaisten kanssa. Koska tämä voi olla suomalaisessa arjessa yllättävän vaikeaa, sitä voidaan toteuttaa ohjatuissa tilanteissa. Suomalaiselle sosionomiopiskelijalle tämä puolestaan on mahdollisuus tavata maahanmuuttajia, tutustua kotoutumiskoulutukseen ja oppia selkeää viestintää.
  • Jäitä sulattava pajamalli sopii kuitenkin mitä erilaisimpien ryhmien kohtauttamiseen. Käsiteltävä teema ovat arjen kokemukset ystävyydestä ja ystävystymisestä.
  • Paja voi nostaa esille kielenoppimisen tarpeita ja sisältöjä sekä konkreettisia ideoita ystävätoimintaan. Tämä voi johdatella työllistymisen ja opintojen kannalta tärkeään verkostoitumiseen ja kokemusten vaihtoon.

Ryhmäkoko ja tila: max. 22 henkeä, iso luokkatila, jossa on siirrettävät pöydät.
Kesto: 2-3 x 3 tuntia; edeltävä valmistelu
Tarvikkeet: Fläppitaulu, videotykki ja verkkoyhteys, Suomi-Guru -kortit, tusseja tai liituja.
Kanavat: puhuminen, näytteleminen, piirtäminen, kuva, kirjoittaminen, katsominen, kuunteleminen, digitaaliset välineet, fiktio
Taso: 2 chiliä

Tavoitteet:
Maahanmuuttajaryhmä:

  • Tiedostaa monipuolisten ystävyyksien rakentumisen merkitys ja mahdollisuudet kotoutumisen edistäjänä.
  • Synnyttää uusia ystävyyksiä ja sosiaalisia verkostoja.
  • Oppia ystävystymiseen liittyvää sanastoa ja fraaseja.
  • Käynnistää mahdollisia ryhmätoimintoja ja pienhankkeita.

Kantaväestön ryhmä (esim. sosiaalialan opiskelijat):

  • Tutustua maahanmuuttajiin toiminnallisesti ja luoda mahdollisia ystävyyksiä.
  • Tunnistaa opinnäytetöiden ja harjoitteluiden mahdollisuuksia.
  • Oppia käyttämään selkeää suomea ja muita ilmaisun tukikeinoja (elekieli, käännösohjelmat, kuvat ym.).
  • Oppia toiminnallisia ryhmänohjauksen menetelmiä.

Sisältö: Kaksisuuntainen kotoutuminen; ystävyyksien rakentuminen ja verkostojen merkitys

Huomioitavaa ohjauksessa:

  • Pohjusta kohtauttaminen hyvin molemmissa ryhmissä etukäteen. Voit käydä esimerkiksi kertomassa vierailusta etukäteen ja keskustella hieman teemasta ja ryhmän odotuksista. Näitä odotuksia voi esittää listalta kohtauttamiskerran yhteydessä.
  • Käytä työskentelyssä mahdollisimman paljon sekaryhmiä (kanta-/maahanmuuttaja) ja pyri yhdistelemään ryhmää koko ajan uusiin pienryhmiin. Tämä vähentää ryhmän sisäisiä klikkejä ja rohkaisee tutustumaan uusiin ihmisiin (ystävystyminen-teema!). Se antaa myös harjoitusta puhua eri puhetyyleillä puhuvien kanssa (hiljaiset, puheliaat, nopeat, murretta käyttävät, runsaseleiset jne.).
  • Kohtauttamistyöskentelyssä ohjeet kertautuvat pienryhmätehtävissä, joissa kantasuomalaiset kertaavat ohjaajan tehtävänantoja pienryhmälle. Tehtävien toteuttaminen usein auttaa myös ohjeiden ymmärtämisessä toiminnan kautta (esim. kehollisen ilmaisun draamatehtävät).
  • Pienryhmätehtävien “keskeyttämiseen” käytetään jotakin hauskaa äänimerkkiä, joka hiljentää ryhmän kuuntelemaan ohjaajan antamia ohjeita. Ryhmäkoko on yleensä tavallista kaksi kertaa suurempi ja siten väistämättä meluisa. Esittele äänimerkki ennen käyttöä. Voit kokeilla vaihtoehtoisia äänimerkkejä ja käyttää sitä, josta ryhmä pitää eniten.
  • Ole sensitiivinen ryhmätyön keskeyttämisessä: ei liikaa aikaa (kyllästymisen välttämiseksi); ei liian vähän (pienryhmäkeskustelut ovat parasta harjoitusta puhetaitoon; tehtävä tarvitsee aikaa). Usein siirtyminen puheesta toimintaan rohkaisee osallistujia spontaanisuuteen ja lisää ryhmän keskinäistä koheesiota. Liika puhe voi aiheuttaa turhaa jännitystä ja aiheuttaa kyllästymistä.
  • Valmistele molemmat ryhmät työskentelyyn. Voit käyttää ryhmien väliseen ennakkoesittelyyn esimerkiksi verkkosivuja. Kerro mitä hyötyjä työskentelystä on molemmille, ts. avaa tavoitteet etukäteen. Ennakkolämmitystä voi tehdä myös esim. ryhmävalokuvia vaihtamalla tai keräämällä molemmilta ryhmiltä toiveita sanoina ja piirroksina. Nämä “odotusposterit” voidaan jakaa virtuaalisesti etukäteen.
  • Dokumentointi: Ryhmät ottavat mielellään toisistaan valokuvia ja ne tulevat helposti jaetuksi sosiaalisessa mediassa. Sovi yhdessä etukäteen ryhmän kanssa dokumentoinnin säännöistä (kuvien käyttö, henkilökohtaiset kuvauskiellot jne.).
  • Jos ryhmän kielitaidon taso vaatii, työskentelyssä voidaan käyttää vertaistulkkausta ja jakaa pienryhmät sen mukaan. Osallistujia voi rohkaista myös käyttämään tarvittaessa käännösohjelmia tai sanakirjoja.

Ideoita jatkotyöskentelyyn:

  • Kerää lopussa ideoita esim. pienryhmäkeskustelun avulla siitä, millaisia yhteisiä toiminnan muotoja voitaisiin tehdä jatkossa. Kirjaa ideat taululle, jolloin ne saavat enemmän voimaa. Ryhmä voi myös itse kirjata ideansa papereille tai fläpeille. Onko ryhmässä vapaaehtoisia esimerkiksi jonkin retken järjestämiseen? Fasilitoi vastuunjako ja muistuta ideoista jälkikäteen yhdessä sovittua kanavaa käyttäen.
  • Sovi mahdollisista yhteydenpidon kanavista, mutta ole tässä sensitiivinen. Kaikki eivät halua esim. samaan suljettuun Facebook-ryhmään tai jakaa WhatsApp-tietojaan. Voitkin luoda ryhmän esimerkiksi johonkin anonyymiin viestisovellukseen, jossa osallistujat eivät jaa yhteystietojaan esim. KIK, mutta varaudu moderoimaan sitä.
  • Tämä lyhyt avauspaja käynnistää yleensä runsaasti ideoita syventyvään jatkotyöskentelyyn esim. kielenoppimisen osana.
  • Lisää kohtauttamisesta löydät Kohtauta ja kotouta -oppaasta.

 

Harjoite Tehtävä / Sisältö Huomioitavaa ohjauksessa
Johdanto
  • Alkutervehdykset
  • Kerrotaan tavoitteista (jo aiemmin kerrottu ryhmän opettajan välityksellä) sekä työtavoista.
  • Sovitaan työskentelyn luonteesta, mm. että halutessaan harjoitetta voi myös seurata sivusta ja tulla mukaan taas uudelleen.
  • Huomioi katsekontaktit. Tavoitteet ilmaistaan yksinkertaisesti ja napakasti, niihin voidaan palata uudelleen alkujännityksen hellitettyä. Toiminnan luonne avautuu parhaiten toiminnassa.
Tilan järjestäminen
  • Järjestetään yhdessä toiminnalle vapaa turvallinen tyhjä tila; organisoidaan opetusmateriaalien sijoittelu, henkilökohtaiset tavarat ja kulkureitit. Halutessa tilaan voi järjestää mukavia oleilupaikkoja pienryhmätyöskentelylle. Voidaan miettiä myös koristelua ja valaistusta, jos aikaa on enemmän.
  • Tämä on itsessään hyvä aktivoiva kehollinen yhteistyötehtävä. Se toimii symbolisena “toisenlaisen tilan” luomisena. Korosta, että tehdään yhteistyötä.
Peukunnappaus
  • Tämä harjoite tuo ryhmän piiriin ja luo keskittyneen tilan. Harjoite purkaa myös jännitystä ja tuottaa naurua. Siinä opitaan myös kuuntelemaan keskittyneesti ohjaajan ohjeita.
  • Harjoitetta voi myös purkaa ryhmän kanssa: “Mitä tällaisessa harjoitteessa opitaan? Mitä siinä tapahtuu meille?” Voidaan puhua Kepeli-harjoitteiden keskeisistä kehollisuuteen ja positiiviseen oppimistilaan liittyvistä tekijöistä.
  • Jos sukupuolien välinen koskettaminen on ongelma ryhmässä, voit asettaa miehet ja naiset eri puolille ja asetella neutraalit (esim. kantasuomalaiset ryhmien välille). Toisaalta ryhmät luovat usein omat monikulttuuriset sääntönsä ja koskettaminen voi olla tällaisessa “toisessa tilassa” hyväksyttyä. Älä oleta, kysy.
Huomiomerkin opettelu (esim. rytmitaputus)
  • Opetellaan yhdessä tunnistamaan merkki, joka tarkoittaa, että tekeillä oleva harjoitus viedään loppuun ja keskitytään kuuntelemaan ohjaajan seuraavaa ohjetta.
  • Merkkiä käytetään esimerkiksi draamakohtausten välillä ja ryhmän kutsumiseen tauolta takaisin luokkaan.

 
  • Huomiomerkkinä voi toimia mikä tahansa yhdessä sovittava merkki (esim. kukkopilli; 3 taputusta). Merkin käyttö jäsentää ja rytmittää työskentelyä, ja varmistaa, että kaikki keskittyvät ohjeiden kuunteluun. Taputus luo myös yhteishenkeä ja osallisuutta ilman kieltä. Monissa kulttuureissa yhteistaputukset ovat tuttuja myös esim. koulusta.
  • Taputukseen voi kehittää myös suomenkieliset sanat yhdessä ryhmän kanssa.
Nimien opettelu: Mehiläiset ja mehiläispesät (Atomit ja molekyylit) 1. Esittele harjoite. Kullakin kerralla uuden ryhmän muodostuessa esitä pienryhmille erilainen tehtävä esim.:

  • Opettele pienryhmäläisten nimet.
  • Opettele pienryhmäläisten nimet ja kerro asuinpaikkasi.
  • Opettele nimet ja kerro, mikä on paikka, jossa tykkäät käydä.
  • Opettele nimet ja kerro, mitä tykkäät tehdä vapaa-aikana.

2. Lopuksi voidaan vielä kerrata kaikkien nimet suuressa piirissä yhteen ääneen lausuen.

3. Sovi, että jos ei muista jonkun nimeä, sitä saa aina kysyä: “Mikä sun nimi on?” Rohkaise kertaamaan harjoitusten aikana nimiä. Voit muistuttaa tästä harjoitteiden aikana.
  • Harjoitteessa nimet kertautuvat moneen kertaan; jotkut vain kerran tai ei ollenkaan. Vain harvat ylipäätään pystyvät muistamaan kaikki nimet suuressa ryhmässä. Eri kielisten nimien muistaminen on erityisen vaikeaa. Korosta siksi, että niiden toistaminen, kysyminen ja lausumisen opettelu vielä sittenkin, kun ne on pariin kertaan sanottu, ei ole ollenkaan noloa.
  • Utelias kysyminen ja oman tietämättömyyden tunnustaminen on tärkeä kaksisuuntaisen kotouttamisen perustaito.
Lapsuuden toiveammatti
  • Tässä harjoitteessa opetellaan kehollisesti nimiä ja yhdistetään ne lapsuuden toiveammatin miimiseen esittämiseen. Harjoite on usein humoristinen ja rikkoo sukupuolirooleja.
  • Harjoitteen voi kerrata myös tulevaisuuden toiveammatilla.
  • Jos kielitaito ei riitä, osallistujat esittävät usein nykyisiä ammattitoiveitaan. Tämä voi olla väärinkäsitys tai kielitaidon puutteesta johtuva tapa ratkaista tehtävä. Ohjaajana tähän ei kannata kiinnittää liikaa huomiota: tärkeintä on, että osallistujat kokevat olevansa tärkeiden aiheiden äärellä.
Kohtaamisbingo
  • Ks. ohjeet linkistä.
  • Varsinaisen bingo-tehtävän jälkeen käy vielä uudelleen läpi muutamia kysymyksiä koko ryhmän kanssa. Näin sanasto kertautuu useampaan kertaan.
  • Harjoite on toiminnallinen tehtävä, jossa kaikki tekevät yhdessä. Käsikynkässä pareittain tehtynä kukaan ei ole tehtävässä yksin. Samalla kahden ryhmän jäsenet tutustuvat toisiinsa. Kaikki osallistujat pääsevät koko harjoitteen ajan puhumaan yhtä aikaa.
  • Kannusta ryhmää jatkamaan uusien bingojen etsimistä, kunnes kaikilla on vähintään yksi bingorivi.
Tauko
  • Keskustele tauon toteutustavasta ja rohkaise osallistujia sekoittumaan keskenään, eikä menemään omiin porukoihinsa.
  • Tauoilla ihmiset kertovat vapaammin elämästään, opetuksesta ja heitä kiinnostavista aiheista. Näitä voi ottaa mukaan työpajojen teemoihin.
 Kosketa…
  • Ks. ohjeet linkistä.
  • Harjoitteessa kosketetaan nopeasti ohjaajan mainitsemia asioita, esim. “tuolia”, “jotain punaista” jne.
  • Tämä harjoite toimii nopeana ja helppona liikkeellepanijana. Samalla opitaan ympäristöön liittyvää sanastoa toiston avulla.
  • Toista sanoja yhdessä ryhmän kanssa ja liitä niitä lauseisiin, joita voidaan kaiuttaa yhdessä.
  • Rohkaise osallistujia liikkumaan harjoitteessa paikoiltaan.
 Still-kuvat Suomi-Guru -korteista
  1. Lataa linkissä olevat kortit. Harjoitteessa käytetään kuvakortteja (ei violetteja kortteja).
  2. Jaa osallistujat sekaryhmiin. Kukin ryhmä vetää sokkona yhden kortin.
  3. Ohjeista tehtävä: “Tehtävänänne on ryhmässä tehdä samanlainen pysähtynyt kuva omilla kehoillanne. Mieti kuka kuvassa voisit olla.”
  4. Pysähtyneet still-kuvat katsotaan yksi kerrallaan. Muut osallistujat yrittävät arvata kuvan sisältöä. Kuva herätetään vielä eloon, jolloin saa puhua ja liikkua.
  5. Kuvan tekijät kertovat, mistä kuvassa oli kyse. Alkuperäinen kortti näytetään ryhmälle ja luetaan samalla siinä oleva teksti.
  • Tämä helppo harjoite pohjustaa näyttelemistä ja still-kuvien tekemistä pienryhmissä.
  • Se kannustaa myös osallistujia tekemään kuvista erilaisia tulkintoja.
 

Pieni draamatarina

YSTÄVÄÄ ETSIMÄSSÄ

Draamatarina työtapana

  • Tämä lyhyt juonellinen kokonaisuus luo kuvitteellisen maailman ja siinä olevat henkilöt. Yhdessä luotava maailma muistuttaa läheisesti omaa maailmaa, ja sen avulla pystytäänkin käsittelemään omia tunteita, ongelmia ja arkojakin aiheita turvallisen välimatkan päästä. Draamatarinassa opitaan myös teemaan liittyvää sanastoa ja ilmaisua monikanavaisesti (piirtämällä, puhumalla, kirjoittamalla, esittämällä). Draamatarina mahdollistaa kieleltään eri tasoisten osallistujien mukana olemisen tasavertaisesti. Haastetta tekemisessä riittää niin maahanmuuttajille kuin kantasuomalaisille osallistujille. Kielellisesti draama voi olla haastava, mutta toiminnallisuus auttaa ymmärtämään tarinan kulkua pääpiirteittäin. Olennaista ei ole, että kaikki ymmärtävät draaman “oikein” vaan se, että se käynnistää omaa pohdintaa.
  • Tarinan purkuvaiheessa teemat tuodaan lähemmäs osallistujien omia kokemuksia ja niistä puhuminen on tämän jälkeen helpompaa. Draamatarinallisessa työskentelyssä osallistuja saa aina valita, kuinka paljon hän kertoo omista kokemuksistaan. Tavoitteena on luoda “turvallinen tila” aiheen käsittelylle. Draaman edetessä siirrytään onnistumisten kautta helpoista haastavampiin tehtäviin.
  • Draamatarina on myös hyvin osallistava työtapa. Suurin osa osallistujista on koko ajan toiminnallisesti mukana tarinan eri vaiheiden kehittelyssä. Draamatarinan tekeminen koetaan yleensä hyvin hauskana ja voimaannuttavana onnistumisen kokemuksena. Tehtävät ovat yksinkertaisia ja niissä on aina ryhmän tuki mukana. Draamatarinoissa tehtäviä tehdään usein pienryhmissä ja näitä pienryhmiä vaihdetaan koko ajan. Näin osallistujat tottuvat työskentelemään kaikkien osallistujien kanssa. Tällä voi olla suuri positiivinen vaikutus ryhmädynamiikkaan, jos opiskelijat ovat tottuneet aina istumaan samassa paikassa luokassa.

Tarinan sisältö

  • Tarinassa luodaan paikkakunnalle muuttanut hahmo, joka yrittää asettua asumaan uuteen ympäristöön. Hän kohtaa ongelmia ja ennakkoluuloja, mutta löytää myös keinot voittaa nämä haasteet.
  • Samalla pohditaan, miten uusia ystävyyksiä voi luoda Suomen kaltaisessa maassa ja mitä ne merkitsevät kototumiselle.

 

Työtapa / Harjoite Tehtävänanto / Tarinan kulku Huomioitavaa ohjauksessa
Johdanto
  • Kerrotaan aihe lyhyesti.
  • Kerrotaan lyhyesti työtavasta.
  • Tapahtumia voi halutessaan myös vain katsoa, mutta hauskempaa on olla itse mukana.
  • Tehtävät ovat helppoja ja niitä tehdään yhdessä.
  • Draamaa voi olla vaikea selittää, se ymmärretään, kun ryhdytään toimimaan. Muistutetaan, että tarkoituksena on oppia kieltä ja pohtia aihetta.
  • Syrjään istumaan jääneitä kannattaa kuitenkin pitää esim. ryhmätehtävien pohdintavaiheessa mukana. He voivat myös innostua mukaan, kun oivaltavat työskentelyn luonteen paremmin.
Lämmitys aiheeseen. Tositarinan kuuntelu piensekaryhmissä
  • Suomenkieliset opiskelijat kertovat tositarinan siitä, kuinka he viimeksi saivat uuden ystävän. Missä ja miten se tapahtui? Millaisia tunteita siinä oli? Näytä eleenä muutama tunne.
  • Listataan taululle tunnesanastoa, jota tarinoissa esiintyi.
  • Kerrottaessa käytetään selkeää kieltä ja tarvittaessa kehollista ilmaisua.

 
Still-kuvat tositarinoista  1. Pienryhmät tekevät still-kuvat opiskelijoiden em. tositarinoista.
2. Kuvat katsotaan ja ne voidaan herättää eloon lyhyeksi kohtaukseksi, jossa puhutaan ja liikutaan.
  • Muistuta ilmeistä kuvissa. Voit havainnollistaa erilaisia ilmeitä ja tunnetta ilmaisevia asentoja omin esimerkein.

 
Draamatarinan aloitus:

Piirros paikkakunnasta

 1. Ohjaaja kertoo: “Luomme nyt yhdessä kuvitteellisen paikkakunnan. Sitä ei ole oikeasti olemassa, mutta se voisi olla. Se on vähän samantapainen, kuin tämä paikka, jossa nyt olemme. Mikä on kaupungin nimi?” Ohjaaja kirjoittaa nimen taululle.
2. “Millainen paikkakunta se on? Alan nyt piirtää sitä ehdotustenne mukaan tähän taululle. Mitä asioita ja paikkoja siellä voisi olla? Onko siellä jokin paikka, josta paikkakunnalla asuvat ihmiset ovat ylpeitä?”
  • Ohjaajan ei tarvitse erityisesti osata piirtää. Pelkät nopeat hahmotelmat osallistujien ehdotuksista riittävät tukemaan yhdessä syntyvää mielikuvaa paikasta. Kuvien sijaan voi myös kirjoittaa asioita, esim. “iso ostoskeskus”.
  • Piirtäminen kestää pari minuuttia. Jos aikaa on enemmän, voi koko ryhmän haastaa piirtämään isolle paperille tai useammalle paperille kuvaa paikkakunnasta. Tähän kuvaan voidaan lisätä sanoja.
Paikka ja maisema kehokuvina 1. Ohjaaja sanoo: “Teemme nyt kuvan tästä maisemasta tähän tilaan. Näytän esimerkin. Minä olen se hiihtäjäpatsas siinä torin keskellä (ottaa patsasasennon). Voit olla kuka tahansa henkilö tai mikä tahansa asia tai esine tuossa maisemassa.”
 2. Yksi kerrallaan kaikki tulevat kuvaan mukaan. Ne voivat olla erillisiä tai liittyä toisiinsa: “Minä olen roska, joka siltä ohikulkijalta tipahti torille.”
3. Kuva herätetään hetkeksi eloon, siinä saa liikkua, puhua tai päästää ääntä.
  • Piirtämisvaiheessa käytetty sanasto toistuu ja kehollistuu harjoitteessa. Samalla kuva paikkakunnasta rikastuu ja siihen tulee uusia piirteitä. Usko draamaan vahvistuu. Vähän kieltä osaavalle osallistujallekin tämä on helppo ja hauska tapa osallistuja.
Roolikuvan piirtäminen: päähenkilö  1. Ohjaaja kertoo esim.: “Siihen torin laidalla olevaan kerrostaloon [joka piirrettiin] muutti aivan uusi asukas jostain kaukaa. Mistä hän tuli [osallistujat ehdottavat]? Mikä hänen nimensä on?”
 2. Ohjaaja alkaa piirtää kuvaa tästä ehdotetusta hahmosta. “Hän tuli paikkakunnalle aivan yksin. Miltä hän näytti? Mitä hän oli tehnyt työkseen? Mitä hän harrasti? Millainen luonne hänellä oli? Oliko hänellä kotimaassaan perhettä?” Ohjaaja voi piirtää tai kirjoittaa erilaisia faktoja roolihenkilöstä kuvaan.
  • On aivan sama, ehdottavatko osallistujat hahmon tulevan Kouvolasta vai Thetan-planeetalta. Tarkoitus on luoda arkkityyppinen kokemus siitä, kun muutat yksin vieraalle paikkakunnalle jostain syystä.
  • Ota ehdotuksia vastaan, mutta pyydä uutta ehdotusta, jos ryhmä ehdottaa jotakuta ryhmässä olevaa todellista henkilöä.
  • Piirroksen ei ole tarkoitus olla taideteos, se on vain hahmotelma roolin luonteesta.
Piirrokset huoneista pienryhmissä 1. Jaa osallistujat 3 – 4 hengen sekaryhmiin. Anna kullekin ryhmälle fläppipaperi ja liituja tai tusseja.
2. “Ryhmäsi tehtävänä on piirtää yksi huone henkilön uudesta kodista.” Ohjaaja antaa kullekin ryhmälle yhden huoneen (keittiö, olohuone, makuuhuone, eteinen, kylpyhuone) “Mitä asioita henkilö on tuonut mukanaan? Mitä hän on nyt hankkinut?”
3. Kuvat asetellaan tilaan. Käydään tutustumassa henkilön kotiin. Ryhmät kertovat, mitä kussakin huoneessa on.
  • Anna piirtämiselle riittävästi aikaa.
  • Ehdota, että kaikki saavat piirtää yhtaikaa.
  • Piirroksiin voi vielä lisätä sanoja ja niiden käännöksiä eri kielille muistitueksi.
Kerronta päähenkilön päivästä;

Kohtaukset pienryhmissä

 1. Ohjaaja kertoo: “Henkilön elämässä tapahtui paljon mukavia uusia asioita.”
 2. Jaa osallistujat 4 hengen ryhmiin. Kukin ryhmä valmistelee lyhyen kohtauksen hahmon elämästä.
3. Kohtaukset katsotaan. Osallistujat saavat vielä kertoa, mitä niissä tapahtui.
  • Kielen oppimisen kannalta on hyödyllistä, että kerronta vaihtuu suorasta epäsuoraan kerrontaan ja sanasto kertautuu.
Kerronta ja kohtaukset
  • “Hahmo kohtasi myös monenlaisia ongelmia.”

1. Jaa uudet pienryhmät. “Valmistele nyt lyhyt kohtaus ongelmasta, jonka päähenkilö kohtaa.”
 2. Kohtaukset katsotaan ja tulkitaan.
  • Ohjaaja voi syventää pohdintaa:“Mikä tässä on ongelma? Mistä se johtuu? Nosta käsi ylös, jos sinä olet itse ollut samanlaisessa tilanteessa.”
Neuvot päähenkilölle (pienryhmissä) 1. Osallistujat jaetaan 2 – 3 hengen pienryhmiin.
2. Mietitään neuvoja, joita päähenkilölle voi sanoa, jotta hän voisi ratkaista ongelmiaan.
3. Neuvot annetaan päähenkilölle. Ohjaaja voi istua tuoliin päähenkilön rooliin ottamaan vastaan neuvoja.
  • Ohjaajan on hyvä eläytyä vastausten kuuntelemiseen. Hän voi reagoida esim. ilmeillään ja eleillään niihin. Niihin voi myös vastata.
Draaman päätös “Tarinamme päättyi tällä kertaa tähän, mutta elämä jatkuu. Voisimme hetken pohtia omaa elämäämme. Miten Suomessa voi parhaiten hankkia uusia ystäviä? Miksi ystävät ovat tärkeitä?”

  1. Etsitään uudet parit.
2. Keskustellaan, miten ystävyyksiä Suomessa parhaiten voidaan luoda.
3. Listataan ideoita taululle.

 
  • Lopetukseen sopii, että pareiksi jakamisen voi tehdä vaihteeksi myös villalanganpätkänipulla. Lankoja tulee olla puolet vähemmän kuin osallistujia. Ohjaaja pitää nippua kiinni keskeltä. Kukin valitsee yhden langanpään. Langan päissä olevat muodostavat parit.
  • Osallistujat on hyvä jakaa kahdelle puolelle (maahanmuuttajat/ kantasuomalaiset), jos halutaan jatkaa kohtauttavaa työskentelyä.
Arviointi
Kuvakortit ja ideariihi  1. Levitä lattialle kuvakortteja tai runsaasti erilaisia lehdistä leikattuja kuvia (esim. harrastuksista, töistä, peleistä, paikoista). Joukossa voi olla myös erilaisia esineitä.
2. Pyydä osallistujia valitsemaan kuva tai esine, joka kertoo jostakin ideasta, jota voitaisiin tehdä yhdessä.
3. Jaa osallistujat pienryhmiin. Valitsemansa kuvan avulla osallistujat kertovat omista ideoistaan.
4. Ideat kootaan taululle.
5. Valitaan niistä sellaisia, joita joku haluaisi lähteä itse toteuttamaan vertaisohjaajuuden periaatteella. Ohjaaja auttaa ryhmää organisoimaan näitä ideoita.
6. Luodaan esim. suljettu Facebook-ryhmä, jossa sovitaan tarkemmat yksityiskohdat ja tapaamiset.
  • Voit pyytää myös osallistujia tuomaan keskelle lainaan erilaisia esineitä, joita heillä on mukanaan. Jos pajassa on aikaa, ryhmä voi leikata erilaisia kuvia lehdistä.
  • Kuvina voi käyttää esim. Suomi-Guru -pelin kortteja. Kortit voi ladata tästä. Myös Mieltymysmittari-pelin kortit toimivat hyvin (harrastukset, taidot ja ammatit)
  • Facebook-ryhmää varten on hyvä tehdä uusi “työprofiili”, jos ei halua käyttää omaa henkilökohtaista profiiliaan. Myös erillinen työkännykkä voi olla toimiva ratkaisu, jos päädytään käyttämään esim. WhatsApp-ryhmää.
 Kehäarviointi Kehäarvioinnissa arvioidaan toiminnallisesti ja osin keskustellen kohtauttavan työpajan onnistumista erilaisten väitteiden avulla asteikolla 0 – 100 %.

  • Työpajassa oli hauskaa.
  • Opin paljon uusia sanoja.
  • Rohkaistuin puhumaan eri tavalla suomea puhuvien ihmisten kanssa.
  • Pohdin paljon ystävyyttä ja kotoutumista.
  • Tarinaan eläytyminen oli helppoa.
  • Tehtävät olivat mukavia.
  • Sain uusia ideoita siitä, miten saan uusia ystäviä.
  • Minun on helppo ystävystyä toisesta maasta olevien ihmisten kanssa.
  • Henkilön elämä oli samanlainen kuin minun elämäni.
  • Osa väitteistä on suunnattu enemmän maahanmuuttajataustaisille osallistujille; osa taas kantaväestön ryhmälle. Molemmille on tärkeää kuulla, mitä toinen toisilta on opittu.
  • Joidenkin väitteiden kohdalla voi pysähtyä kyselemään tarkemmin perusteluja paikanvalinnalle äänestyksessä.
  • Kehäarvioinnin jälkeen on hyvä antaa aikaa vapaalle palautekeskustelulle.
Lopputervehdys: Yläfemma jääkiekko-

joukkuetyyliin

  1. Ryhmälle voi halutessaan näyttää verkosta videon jääkiekkojoukkueiden loppukättelystä.
2. Kohtautettavat ryhmät asetetaan kahteen vastakkaisriviin.
3. Tehdään yksilöllinen lopputervehdys “yläfemmalla” (tai kättelemällä, halaamalla, sanomalla tai muulla kunkin osallistujan itse valitsemalla tavalla. Tässä voidaan käyttää esimerkiksi kunkin oman (ala)-kulttuurin mukaista tervehdystä.
  • Tämä rituaali on kulttuurinen konventio, joka tunnetaan urheilukulttuurin kautta eri puolilta maailmaa.
  • Tämä tarjoaa hauskan, toiminnallisen ja mieleenpainuvan lopetuksen työskentelylle.
  • Lopuksi keskustellaan haluttaessa erilaisista tervehtimistavoista ja työpajan tunnelmista yleisesti, jos se vielä tuntuu tarpeelliselta.

 
Ideoita jatkotyöskentelyyn:
  • Draamatarinaa voidaan jatkaa esim. yksilöllisellä kirjoitustehtävällä: Miten päähenkilölle käy tulevaisuudessa? Miten hänen elämänsä etenee? Näistä vaihtoehtoisista tarinoista voidaan jatkaa keskustelua kotoutumisesta ja sen haasteista. Voidaan antaa tehtäväksi kirjoittaa a) onnellinen vaihtoehto tai b) huono vaihtoehto. Tämä puskee osallistujia miettimään erilaisia skenaarioita tulevaisuudesta. Näitä voidaan verrata ryhmässä keskenään, pienryhmissä tai maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten osallistujien välillä.
  • Kuvitteellisten tarinoiden jälkeen osallistujat voivat myös kirjoittaa omakohtaisia tulevaisuuden skenaarioita. Näitä voidaan hahmottaa myös piirroksina. Miten omat ajatukset, teot ja valinnat, oma perhe, ulkoa tulevat tekijät tai sattumat voivat vaikuttaa oman tulevaisuuden rakentumiseen?
  • Aarrekartta-kollaasien tekeminen: esim. lehtikuvista leikkaamalla ja liimailemalla voi tehdä omia unelmakuvia tulevaisuudesta. Niitten avulla voidaan myös pohtia realistisia tekoja, jotka vievät kohti omia unelmia ja tavoitteita.
  • Ideariihi pajan lopussa tuottaa paljon ideoita ystävätoimintaan.
  • Osallistujat voivat myös piirtää verkostokartat a) nykyisistä ystävistään ja verkostoistaan tai b) toivomistaan ystävistä ja verkostoista. Mihin yhdistyksiin voisin liittyä? Mitkä harrastukset edistäisivät kotoutumistani?